Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Verbijohdokset > Yleistä > Deskriptiiviset verbit > § 309 Deskriptiiviverbien johdosmaisuudesta ja johtimista

§ 309 Deskriptiiviverbien johdosmaisuudesta ja johtimista

Deskriptiiviset verbit ovat hahmoltaan johdosmaisia. Niillä ei kuitenkaan ole kantasanaa, vaan johdinta edeltävänä vartaloaineksena on foneemijono, joka ikonisesti, äänneasullaan jäljittelee jotain kuultavaa tai nähtävää ilmiötä (deskriptiivisanoista myös » § 154). Sama vartalo esiintyy tyypillisesti erijohtimisten deskriptiiviverbien sarjoissa:

 
räiskyä, räiskiä, räiskähtää, räiskähdellä, räiskäyttää, räiskäytellä, räiskäistä
 
kellistää, kellahtaa, kellottaa, kelliä, kellua

Saman sarjan verbit ovat toistensa korrelaatteja (korrelaatin käsitteestä » § 160). Joskus deskriptiiviverbin korrelaattina on muitakin sanoja kuin tällaisen verbisarjan jäseniä tai niiden edelleenjohdoksia, esim. notkua-verbillä adjektiivi notkea ja substantiivi notko (jotka eivät välttämättä ole yhtä leimallisesti deskriptiivisiä sanoja kuin vastaava verbi). Sarjojen perusteella syntyy myös uusia deskriptiiviverbejä.

Deskriptiiviset verbit edustavat johdostyyppien morfologisia muotteja ja samalla monelta osin myös verbijohdosten semanttisia pääryhmiä. Keskeinen vartaloltaan kaksitavuisten deskriptiiviverbien ryhmä ovat U-vartaloiset (a) (» § 340 huom.); niissä U:ta edeltää usein konsonantti k.

(a)
helskyä, hytkyä, ilkkua, jyskyä, keikkua, kiekua, loiskua, lonksua, napsua, paukkua, ryskyä, säihkyä, vilkkua

Kompleksisen U-loppuisen johtimen sisältävät deskriptiiviverbit ovat sen sijaan harvinaisia, lähinnä VntU-johtimisia, esim. nuhraantua, nyhrääntyä, rähjääntyä, äkääntyä. Lisäksi on vartaloltaan kaksitavuisia i-loppuisia deskriptiivisiä verbejä kuten määkiä, söhliä, tökkiä, voihkia.

Deskriptiiviverbeissä erityisen yleisiä ovat erilaiset monitavuiset vartalotyypit. Vartaloltaan ise-loppuiset verbit ovat kaikki deskriptiivisiä (b), AhtA-verbeistäkin valtaosa (c).

(b)
helistä, kohista, mukista, sihistä, tömistä, väristä
(c)
molskahtaa (~ molskahdella), pärskähtää, retkahtaa, rojahtaa

Lisäksi deskriptiiviverbeihin kuuluu muuttamisjohdosten muotin mukaisia vartaloltaan tA-loppuisia verbejä, sekä intransitiivisia että transitiivisia. Johdinta -ttA- edeltää näissä lyhyt vokaali (ei kuitenkaan e) tai UU (d). stA-johdinta edeltää deskriptiiviverbeissä yleensä i (e); joillain stA-verbeillä on korrelaattina paikallissijainen adverbi. Deskriptiivisiä verbejä on myös (e)rtA- ja (e)ltA-vartaloisissa verbeissä (f) sekä AA-supistumaverbeissä (g).

(d)
hekottaa (~ hekotella), jankuttaa, jumputtaa, kuiskuttaa, kyhnyttää, kököttää, liplattaa, motkottaa, nyökyttää (~ nyökytellä), piipittää, posottaa, retkottaa, supattaa, sössöttää, toitottaa, uikuttaa, viipottaa, vollottaa | jyryyttää, kituuttaa, retuuttaa (PS), pärryyttää (k)
(e)
heristää (~ heristellä), irvistää (vrt. irvessä ~ irveen), kakistaa, kipristää, livistää, löntystää (~ löntystellä), mekastaa, mutristaa, mutustaa, nipistää, pilkistää, rellestää, siristää, tirkistää (~ tirkistellä), virnistää
(f)
kujertaa, lepertää (~ leperrellä), mongertaa, piipertää, sopertaa, tuhertaa (PS), pukertaa (skt) | jokeltaa (~ jokellella), räpeltää, ujeltaa, viheltää (PS), höseltää (k, L)
(g)
hoilata, hyrrätä, junnata, kurlata, melskata, pörrätä (~ pörräillä), räplätä, tuutata

Ryhmien (a–b) ja (d–g) verbit ilmaisevat useimmiten toistuvaa tai jatkuvaa ääntä tai liikettä, vaikkei niihin sisällykään le-johdinainesta. Ryhmien (c–g) verbeistä voidaan edelleen johtaa le-verbejä ja ise-verbeistäkin (b) tA-johtimen välityksellä (kolis-t-el-la). Lisäksi deskriptiiviverbeissä on sellaisia le-verbejä, joita ei ole johdettu edellä mainituista vartalo- tai johdostyypeistä, esim. irvailla, äkäillä, sekä ksi- ja hti-johdoksia: ripeksiä, tupeksia; koikkelehtia, käpsehtiä. Oi(tU)-verbeissä on vain tilapäisiä deskriptiivisiä muodosteita, esim. mähmäröidä, räpelöidä, tiittaroida; töräköityä (sl).

AhtA-verbeistä johdetut UttA-verbit kuten jysä(hd)yttää, roja(hd)uttaa puolestaan ovat semanttisesti kausatiivisia ja ilmaisevat liikuttamista tai äänen tuottamista. Myös ise-verbeillä on kausatiiviset UttA- tai tA-edelleenjohdoksensa, esim. kilisyttää ~ kilistää, vapisuttaa.

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Taivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Yleistä

Muuttamisjohdokset

Muuttumisjohdokset

Muuntelujohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot