Verbikantaiset muuttamisjohdokset ilmaisevat semanttisesti kausatiivisessa käytössään kantaverbin tarkoittaman toiminnan, tapahtuman tai tilan aiheuttamista:
Johdin vaikuttaa kantaverbin valenssiin siten, että johdoksella on yksi nominaalinen täydennys enemmän. Kun kantana on intransitiivinen verbi, tämä täydennys on objekti. Tyypillisiä ovat tapaukset, joissa intransitiivisen verbin subjekti vastaa siitä johdetun muuttamisjohdoksen objektia.
Jos kantana on transitiivinen verbi, kausatiivijohdin lisää sen valenssiin adverbiaalin, yleensä adessiivimuotoisen, ja johtamisen tuloksena on teettojohdos (» § 313 – 315). Adverbiaali vastaa kantaverbin subjektia, mutta toisin kuin subjekti se on valinnainen.
Muuttamisjohdoksen subjektitarkoite on tyypillisesti agentiivinen (ihminen) ja objektitarkoite useimmiten eloton (a). Ryhmän (b) tapaukset, joissa objektinkin tarkoitteena on ihminen, ovat harvinaisempia ja läheisiä teettojohdoksille (» § 315).
Myös eloton tai abstrakti subjektitarkoite voidaan käsittää muutoksen aiheuttavaksi:
Huom. Verbit panna, laittaa, käskeä ym. ja MA-infinitiivin illatiivi muodostavat kausatiivisia rakenteita, jotka vastaavat sisällöltään muuttamisjohdoksia, esim. laittaa tuli palamaan; panna lapset siivoamaan huoneensa (» § 479).
Edellinen pykälä