Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Verbijohdokset > Muuttumisjohdokset > Nominikantaiset muuttumisjohdokset > § 337 Tyypillisiä johtimia ja johdosten merkitysryhmiä

§ 337 Tyypillisiä johtimia ja johdosten merkitysryhmiä

Nominikantaiset muuttumisjohdokset ovat ne- tai U-johtimen tai U-loppuisen yhdysjohtimen sisältäviä verbejä. Ne ovat jokseenkin poikkeuksetta intransitiivisia. Kantasanoina on adjektiiveja ja U-vartaloisilla johdoksilla myös substantiiveja.

Nominikantaiset muuttumisjohdokset ilmaisevat joksikin tai jonkinlaiseksi muuttumista ilman että muutoksen syytä tai aiheuttajaa erikseen eksplikoidaan. Nominikantaisilla muuttumisjohdoksilla ei yleensä ole agentiivista subjektia, vaan subjektitarkoite on tapahtuman suhteen epäaktiivinen.

 
– – vaikuttavat aineet silottivat reiden karheaa pintaa huomattavasti ja iho pehmeni miellyttävän sileäksi, ikäänkuin kiinteytyi. Myös pintaverenkierto tuntui vilkastuneen. (l) | Suomi kaupungistui, teollistui, vaurastui ja siirtyi suloiseen roinakulttuuriin, jolle ei loppua näy. (l) | Sen jälkeen Pohjan kirkonkylään mentäessä lahti kapenee, madaltuu ja vesi makeutuu kuten Itämeressä konsanaan Torniota tai Pietaria lähestyttäessä. (a) | Itse luulin jo kyynistyneeni ja kovettuneeni vähästä hätkähtämättömäksi – –. (L) | Kun neuvotteluissa pitäisi lähentyä, tuntuu siltä kuin niissä vain loitonnuttaisiin. (l)
Asetelma 79: Nominikantaisten muuttumisjohdosten ryhmiä
Semanttinen ryhmä Tyypillinen johdin Esimerkkiverbejä
Translatiiviset: kantasanan tarkoittamaksi muuttuminen  ‑ne‑, ‑UtU‑, ‑VntU‑, ‑OitU‑, ‑ntU‑, ‑(i)ttU‑, ‑(i)stU‑, ‑(t)U‑ laajeta, kipeytyä, puuroutua, kesyyntyä, sirpaloitua, laajentua, helpottua, jäykistyä, tyyntyä
Reseptiiviset: tuleminen varustetuksi sillä tai joutuminen sen valtaan, mitä kantasana ilmaisee ‑VntU‑, ‑UtU‑, ‑OitU‑, ‑(i)ttU‑, ‑(i)stU‑, ‑(t)U‑ velkaantua, säröytyä, sammaloitua, metsittyä, mutkistua, ruostua
Direktionaaliset: kantasanan tarkoittamaan paikkaan, tilaan tai suuntaan siirtyminen, joutuminen tai suuntautuminen ‑UtU‑, ‑VntU‑, ‑ne‑ listautua, rantautua, etääntyä, lähentyä, lähetä

Nominikantaisilla muuttumisjohdoksilla on muutama keskeinen merkitysryhmä (» asetelma 79). Translatiivisessa ryhmässä kantasanoina on adjektiiveja ja substantiiveja, reseptiivisessä ja direktionaalisessa ryhmässä vain substantiiveja, jälkimmäisessä lisäksi nominaalisia tilavartaloita (esim. etä-, lähe-). Merkitysryhmät ovat luonteeltaan prototyyppisiä: selvien tyyppitapausten ohella on paljon tulkinnallisia ja luokittumattomia johdoksia. Muuttamisjohdosten merkitysryhmissä (» § 317 asetelma 76) translatiivisen merkityksen vastineena on faktiivinen (kantasanan tarkoitteeksi muuttaminen), reseptiivisen vastineena instruktiivinen (kantasanan tarkoitteella varustaminen) ja direktionaalisen vastineena samanniminen ryhmä.

Merkitykseltään translatiivisen johdoksen ilmaiseman muutoksen tuloksena on kantasanan ilmaisema ominaisuus tai tila tai sen aiempaa suurempi aste, esim. mustua ’tulla mustaksi ~ mustemmaksi’. Astetulkinta edellyttää kanta-adjektiivilta skalaarisuutta (» § 605). Substantiivikantana translatiivisella tai reseptiivisellä johdoksella voi olla ainesana tai jaotontarkoitteinen sana. Reseptiivinen ryhmä on semanttisesti varsin väljä: verbi voi ilmaista esim. kantasanan tarkoitteella peittymistä (nokeentua) tai siihen sekoittumista (vettyä) tai sen yhteyteen muulla tavoin joutumista (vammautua), myös abstraktimmin (hätääntyä). Joillain lekseemeillä voi olla tilanteen mukaan kumpikin tulkinta, esim. arpeutua ’muuttua arveksi’ ~ ’tulla arpiseksi, arpikudoksiseksi’, karstoittua ’muuttua karstaksi’ ~ ’tulla karstaiseksi, karstaan’. Direktionaalisen ja reseptiivisen merkityksen ero häviää, kun kantasana viittaa tilaan eikä konkreettiseen paikkaan, esim. hurmioitua ’joutua hurmioon, hurmion valtaan’, lamaantua, hukkua, humaltua. Yksiselitteinen, käyttöyhteydestä riippumaton semanttinen tehtävä on lähinnä vain johtimella ‑ne- (» § 348).

Lisäksi muuttumisjohdoksiin kuuluu merkitykseltään näistä poikkeavia verbejä, mm. inkoatiivisia tunneverbejä. Jälkimmäisten subjekti on yleensä ihmistarkoitteinen, ja kantasana pikemmin kuvailee muutoksen ärsykettä subjektitarkoitteen kannalta kuin luonnehtii itse subjektia.

 
iljetä (ei: ’tulla ilkeäksi’), myöhästyä, onnistua, polveutua, leipääntyä | Tunneverbejä: kauhistua (ei: ’tulla kauheaksi ~ kauhuksi’), mielistyä ~ mieltyä (ei: ’tulla mieleksi ~ mielen valtaan’), pitkästyä, rakastua, turhautua, kiusaantua

Huom. Monitavuisilla U-vartaloisilla verbeillä on usein rinnallaan A-vartaloinen muuttamisjohdos, joka on nominikannan ohella mahdollinen kantasana U-verbille: esim. verbi helpottua on hahmotettavissa joko verbikantaiseksi U-johdokseksi (helpott-u- < helpottaa) tai adjektiivikantaiseksi ttU-johdokseksi (helpo-ttu- < helppo).

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Taivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Yleistä

Muuttamisjohdokset

Muuttumisjohdokset

Muuntelujohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot