Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Verbijohdokset > Muuttumisjohdokset > Muuttumisjohdosten morfologiset tyypit > käänt-y-ä, tumm-u-a, sijoitt-u-a > § 340 U-verbien rakenne ja merkitys

§ 340 U-verbien rakenne ja merkitys

Johdin ‑U- liittyy kaksitavuiseen (vahva-asteiseen) nomini- tai verbivartaloon, jonka lopussa on lyhyt vokaali, tai monitavuiseen A-loppuiseen verbivartaloon (» § 339 asetelma 80). Vartalovokaali jää pois johtimen edeltä (kyps-y-ä, tumm-u-a; käänt-y-ä, kuul-u-a, haut-u-a, rasitt-u-a, vahingoitt-u-a). Verbikantaiset U-johdokset ovat yleensä merkitykseltään automatiivisia, harvemmin refleksiivisiä, nominikantaiset translatiivisia. Saman verbikannan sisältävä U- ja UtU-verbi eroavat usein siten, että UtU-verbi (» § 343) on käytöltään lähinnä refleksiivinen mutta U-verbi automatiivinen, esim. kastautua ~ kastua, murtautua ~ murtua, järjestäytyä ~ järjestyä, pelastautua ~ pelastua.

Kaksitavuisia U-johtimisia verbejä on viitisenkymmentä läpinäkyvästi kantasanallista sanakirjalekseemiä: nominikantaisia kymmenkunta, verbikantaisia n. 40. Valtaosa on vartaloltaan tU-loppuisia.

 
Verbikantaisia: estyä, jatkua, johtua, kastua, kiertyä, löytyä, muistua, muuttua, painua, päättyä, siirtyä, sortua, taittua, toistua, työntyä, vaihtua, vääntyä | Nominikantaisia: hukkua, kuivua, kypsyä, mustua, tippua, turtua

Kaksitavuisten U-johdosten kantasanat ovat enimmäkseen A-vartaloita. e-vartalokantaisia ovat verbit kuulua, näkyä, tuntua, syöksyä, särkyä ja O-vartalokantainen hautua.

Vartaloltaan kaksitavuisten lisäksi U-johtimisissa verbeissä on runsaasti monitavuisia vartaloltaan CtU-loppuisia verbejä, joilla on rinnallaan CtA-vartaloinen, yleensä kausatiivismerkityksinen verbi. Nämä U-verbit ovat johdoksina kaksitulkintaisia siten, että ne hahmotetaan joko verbikantaisiksi U-johdoksiksi (rauhoitt-u-arauhoittaa, raikast-u-a < raikastaa) tai nominikantaisiksi (C)tU-johdoksiksi (rauho-ittu-a < rauha, raikas-tu-a < raikas). Tämän tulkinnallisuuden vuoksi monitavuisten U-johdosten tarkkaa määrää ei ole mahdollista esittää.

 
‑(i)ttU-: asettua, haavoittua, jaksottua, kehittyä, levittyä, liikuttua, pitkittyä, ruskettua, ryhmittyä, vahingoittua, välittyä | ‑(i)stU-: edustua, hidastua, kukistua, mahdollistua, paljastua, perustua, raaistua, sisäistyä, vakinaistua, yksinkertaistua | ‑rtU-: avartua, hämärtyä, kumartua, pusertua, sinertyä | ‑ltU-: madaltua, sisältyä

Nominikantaisuus korostuu tapauksissa, joissa CtA-verbi on CtU-vastinettaan vähäkäyttöisempi, esim. lumettua (< lumi), metsittyä, rasvoittua, itsenäistyä, vakavaraistua (vrt. mahdolliset kantaverbit lumettaa, metsittää jne.). Joillain CtU-verbeillä ei ole CtA-verbikantaa lainkaan: tuska-stu-a (< *tuskastaa) < tuska, tule-htu-a (< *tulehtaa) < tuli (» § 347).

Uusia U-johdoksia ei juuri synny kaksitavuisista kannoista; satunnaisesti mahdollisia ovat tyyliväritteiset, merkitykseltään taivutuksen yksipersoonaista passiivia muistuttavat tapaukset, esim. Hermothan siinä raastuvat pilalle (L); Suksia veistyi armeijalle (l). Kolmitavuisista CtA-vartaloisista verbeistä sen sijaan on tavallisesti muodostettavissa U-johdos, esim. sekoittaa > sekoittua, linkittää > linkittyä, puristaa > puristua, soveltaa > soveltua. Tosin läpinäkyvästi verbikantaisista kausatiivisista ttA-verbeistä – etenkään tunnekausatiiveista, teettojohdoksista tai vartaloltaan nelitavuisista – U-johdokset eivät ole samassa määrin mahdollisia: *hävettyä, *kuljettua, *laulattua, *laitattua, *mittauttua.

Huom. Läpinäkyviä johdoksia runsaammin kaksitavuisissa U-verbeissä on sellaisia, jotka eivät nykykielessä hahmotu kantasanallisiksi. Jotkin niistä ovat muista U-verbeistä poiketen transitiivisia. Noin kolme neljännestä kaikista kaksitavuisista U-verbeistä on frekventatiivisia deskriptiiviverbejä (» § 309 ryhmä a).

 
asua, eksyä, haihtua, istua, juuttua, jäähtyä, katua, kulua, laantua, liukua, loppua, nukkua, ontua, osua, paisua, puuttua, pysyä, ryhtyä, sammua, sujua, syntyä, säilyä, taantua, tyytyä, täytyä, uhkua, virua, väsyä | Transitiivisia: ampua, kehua, kutsua, kysyä, lausua, riisua, torjua, torua | Deskriptiivisiä: hytkyä, ilkkua, kiekua, leijua, loiskua, räpsyä, välkkyä

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Taivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Yleistä

Muuttamisjohdokset

Muuttumisjohdokset

Muuntelujohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot