Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Verbijohdokset > Muuttumisjohdokset > Muuttumisjohdosten morfologiset tyypit > kerä-änty-ä, riita-antu-a > UtU- ja VntU-verbien suhde > § 345 Merkitys- ja rakenne-eroja

§ 345 Merkitys- ja rakenne-eroja

Samakantainen UtU- ja VntU-johdos ovat usein synonyymisia ja voivat vaihdella samassa tekstiyhteydessäkin:

 
Apua oli kasautunut Jerevaniin, jonka lentokentälle valtaosa ulkomaisista avustuseristä saapui. Apua kasaantui myös kuljetusten ja jakelun synnyttämiin pullonkauloihin. (L) | Voitko tehdä ruokaostoksesi Stockan Herkussa ilman, että joku liimautuu kannoillesi höpöttämään? ”Kukaan ei liimaannu kannoille, mutta kyllä joku aina höpöttää jotain.” (L) | se [kopiokoneen mustetela] putsaantuu niihim puhtaisiil lappuihin. – – ne oli putsautunu näihin. (P)

Kaikilla UtU-verbeillä ei kuitenkaan ole VntU-varianttia. UtU-johdoksia on lukumääräisesti enemmän, ja niissä on myös suhteellisesti enemmän verbikantaisia muodosteita kuin VntU-johdoksissa. UtU- ja VntU-tyyppien muodostuserona on se, että kolmitavuisesta CtA-loppuisesta kantavartalosta on mahdollista johtaa vain UtU-verbi (levittäytyä ~ *levittääntyä, pelastautua ~ *pelastaantua); VntU-johdokset sen sijaan ovat kantavartaloltaan aina kaksitavuisia (myös kolmitavuisesta eA-adjektiivista johdetut: soke-entu-a). Kaksitavuisista verbikannoista on UtU-tyypin muodostus vallitsevaa silloin, kun verbivartalo loppuu lyhyeen vokaaliin. Kun kantana on AA-supistumavartalo, UtU- ja VntU-johdosten vaihtelu on tavallisempaa, esim. hankaantua ~ hankautua, lykkääntyä ~ lykkäytyä.

UtU-varianttia ei ole esim. verbeillä eltaantua, ikääntyä, kimpaantua, ja lähinnä VntU-asuisina esiintyvät myös esim. etääntyä, herpaantua, kerääntyä, pilaantua, reikiintyä, kokoontua, loukkaantua ja vakiintua. Samoin U-loppuisista kannoista esiintyy useimmiten vain VntU-johdos: kesyyntyä, paakkuuntua, peruuntua, öljyyntyä (poikkeuksena verbikantaiset istuutua, riisuutua).

UtU-johdokset ovat leimallisemmin refleksiivismerkityksinen tyyppi kuin VntU-johdokset. Refleksiivisiä ovat etenkin kantavartaloltaan kolmitavuiset UtU-verbit kuten levittäytyä, ravistautua, joilla siis ei ole VntU-vastinetta. Automatiivisia ovat puolestaan usein tapaukset, joissa esiintyy samaan kantaan, etenkin supistumaverbiin, perustuva UtU- ja VntU-johdos rinnan (seuraavassa listassa on mainittu vain verbiparin käytössä yleisempi variantti), esim. hankaantua, hautautua, hitsaantua, liimautua, lykkääntyä, pilaantua, vatkautua, värjäytyä.

Joitakin nominikantaisia johdoksia motivoi VntU-asuisiksi vartalon äänteellinen yhtäläisyys kantasanan illatiivimuodon kanssa sekä myös johdoksen merkitysyhteys tähän muotoon, esim. hukkaantua ’joutua hukkaan’, harhaantua ’joutua harhaan’, järkiintyä ’tulla järkiinsä’, kokoontua ’mennä kokoon’, kuraantua, lamaantua.

Huom. UtU- ja VntU-johdosten yleiskielinen vaihtelu pohjautuu murteisiin. Johdin ‑UtU- on levikiltään itämurteinen, ‑VntU- puolestaan länsimurteinen mutta esiintyy laajalti idässäkin. Näiden lisäksi laaja-alainen on keski‑, pohjois- ja peräpohjalaisissa murteissa ja savolaismurteiden pohjoisosissa esiintyvä UtU-johdosten tU-ainekseton vastine, tyyppi sekau(d)a ~ sekauta. (V. Koivisto 1995a: 128–136.)

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Taivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Yleistä

Muuttamisjohdokset

Muuttumisjohdokset

Muuntelujohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot