Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Verbijohdokset > Muuttumisjohdokset > Muuttumisjohdosten morfologiset tyypit > myöhä-sty-ä, parro-ittu-a, home-htu-a > § 347 CtU-verbien rakenne ja merkitys

§ 347 CtU-verbien rakenne ja merkitys

Vartaloltaan (i)ttU-, (i)stU-, ntU-, rtU-, ltU- ja htU-loppuiset monitavuiset verbit ovat yleensä tulkittavissa vastaavan CtA-vartaloisen verbin U-johdoksiksi, esim. keskitt-y-ä (< keskittää), alist-u-a (< alistaa), vaarant-u-a (< vaarantaa), seisaht-u-a (< seisahtaa). Tällaisia (i)stU-vartaloisia verbejä on nelisensataa sanakirjalekseemiä ja (i)ttU-vartaloisia parisataa, muunvartaloisia selvästi vähemmän. Usein kantaverbin takana on vielä nomini, joka voi olla U-verbin merkityksen kannalta kantaverbiä tärkeämpikin, esim. myk-ist-y-ä ’tulla mykäksi’ (< mykistäämykkä), vahv-ist-u-a ’tulla vahv(emm)aksi’, haaro-itt-u-a ’tulla haaraiseksi’ (< haaroittaa < haara), lume-tt-u-a ’tulla lumeen’. Tällaisissa voidaan kokonaisuus -istU-, -ittU- hahmottaa myös jakamattomaksi johdinainekseksi, joka liittyy nominikantaan. Toisaalta on samanhahmoisia verbejä, joissa nominin konsonanttivartaloon liittyy johdin -tU-, esim. hapan-tu-a (< hapan), osallis-tu-a (< osallinen) (» § 341).

Johdinyhtymät ‑(i)stU-, ‑(i)ttU- ja ‑htU- esiintyvät selvimmin jakamattomina johtimina tapauksissa, joissa CtU-johdoksella ei ole A-vartaloista vastinetta, esim. hermo-stu-a (*hermostaa), vilu-stu-a (*vilustaa), tai se on periaatteessa mahdollinen, mutta käytännössä esiintymätön, esim. pilv-isty-ä (?pilvistää), ruoho-ttu-a (?ruohottaa). Samanlaisia ovat muutamat ltU- ja rtU-vartaloiset verbit: häkeltyä (*häkeltää), pökertyä, takertua, tuupertua. Kantaverbin kokonaan puuttuessa CtU-verbin kausatiivivastineena on sen ttA-johdos (» § 320), esim. hermostu-tta-a, vilustu-tta-a, homehdu-tta-a, pökerry-ttä-ä.

Johtimet ‑(i)stU- ja ‑(i)ttU- liittyvät samanlaisiin (heikkoasteisiin) vartaloihin kuin A-loppuiset vastineensa -(i)stA- (» § 326327) ja -(i)ttA- (» § 321). (i)stU-verbeistä (a) monet ovat inkoatiivisia tunneverbejä ja ilmaisevat kantanomininsa tarkoittamaan mentaaliseen tilaan tulemista. (i)ttU-verbit (b) ovat lähes poikkeuksetta substantiivikantaisia.

(a)
Substantiivikantaisia: huolestua, ilostua, innostua, myöhästyä, polvistua, punastua, sydämistyä, tuskastua, vihastua | Adjektiivikantaisia: hurjistua, hölmistyä, nolostua, pitkästyä; modernistua, neutraalistua | Kantana muu nominivartalo: ilmestyä, kyllästyä, lähestyä | Verbikantaisia: menestyä, pelästyä, tykästyä
(b)
hilsettyä, karvoittua, kelottua, känsittyä, nurmettua, parroittua, pensoittua, ruvettua, suomettua

Johtimeksi hahmottuu joissain verbeissä ‑AstU- tai ‑UstU- (hengästyä, kompastua, riemastua, viivästyä; ikävystyä). Kantasanattomia ovat esim. kilpistyä, närkästyä, pillastua ja tyrmistyä.

Esimerkkejä (i)stU- ja (i)ttU-tyyppien uudismuodostuksesta on ryhmässä (c). Nämä verbit ovat yleensä substantiivikantaisia.

(c)
‑(i)stU-: huurustua, sirustua (L); autoistua, kaupungistua, tietokoneistua (PS), lähiöistyä (a), puhelimistua (sl) | -(i)ttU-: lännettyä, verkottua (PS), eurottua (l), rikkaruohottua (L)

(i)stU-johtimen is-aines assosioituu (i)nen-nominien taivutusvartaloon, mutta luetaan tässä siis verbinjohtimeen, esim. seutu‑istu-a (ei: < seutuinen), arvopaper=i=stu-a (ei: < arvopaperinen). Kantavartalo on tosin vahva-asteinen, esim. seutuistua, tyttöistyä, verkkoistua (sl), mikä on (i)nen-nominien kantavartalon mukainen piirre (» § 263) ja vastoin (i)stU- ja (i)stA-johdosten yleisiä muodostusehtoja. Uutta CtU-johdosta vastaava CtA-verbi on myös mahdollinen, mutta yleensä harvakäyttöinen, satunnainen tai teoreettinen: huurustaa, tietokoneistaa, lännettää.

ehtU- tai AhtU-vartaloisia verbejä on parikymmentä sanakirjalekseemiä:

(d)
Nominikantaisia tai ‑korrelaatillisia: erehtyä, ilahtua, homehtua, punehtua, tervehtyä, tulehtua, ummehtua | Verbikantaisia tai ‑korrelaatillisia: havahtua, menehtyä, tukehtua ~ tukahtua

Läpinäkymättömämpiä ovat esim. läkähtyä, pakahtua, perehtyä, pysähtyä, tapahtua ja tyrehtyä. Sellaiset kuin hairahtua tai seisahtua ovat jokseenkin synonyymisia vastaavan AhtA-momentaaniverbin kanssa (~ hairahtaa, seisahtaa » § 369).

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Taivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Yleistä

Muuttamisjohdokset

Muuttumisjohdokset

Muuntelujohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot