Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Verbijohdokset > Muuntelujohdokset > Frekventatiivijohdosten morfologiset tyypit > loikk-i-a, tahr-i-a > § 363 Kaksitavuisten i-verbien rakenne ja merkitys

§ 363 Kaksitavuisten i-verbien rakenne ja merkitys

Kaksitavuisia i-vartaloisia verbejä on runsaat 300 sanakirjalekseemiä. Niistä on kantasanallisia tai korrelaatillisia johdoksia noin 200, joista puolet verbikantaisia tai -korrelaatillisia ja puolet nominikantaisia. Kummassakin ryhmässä on niin transitiivisia kuin intransitiivisiakin i-verbejä.

Johdin -i- liittyy kaksitavuiseen (vahva-asteiseen) A‑, e- tai i-nominivartaloon tai AA-verbivartaloon tai sellaiseen verbivartalon juuriosaan, joka esiintyy jossain toisessakin johdosverbissä (pyyhk-i-ä vrt. pyyhk-äis-tä). Vartalon loppu-A(A) tai -e jää pois johtimen edeltä (mun-i-a, märk-i-ä, hörpp-i-ä < hörppää-, kuor-i-a), loppu-i lankeaa yhteen i-johtimen kanssa (siist-i-ä ~ siist=i-ä).

Kaksitavuinen i-loppuinen verbimuotti ei ole produktiivinen, joskin uudismuodosteet ovat mahdollisia, esim. pummia (skt), meiliä (E). Muotti tuottaa verbejä myös slangissa, esim. bylsiä, nyysiä, pölliä.

Verbikantana on useimmiten AA-vartaloinen supistumaverbi, ja i-johdokset ovat frekventatiivisia ilmaisten toistuvuutta tai jatkuvuutta:

 
huilia (< huilata), hylkiä (< hylätä), hyppiä, hääriä, hörppiä, kurkkia, loikkia, lykkiä, nyökkiä, pomppia, rynniä, ryysiä, sysiä, söhliä, tahria, tuuppia, tökkiä

Toisaalta jotkin i- ja AA-verbit ovat jokseenkin synonyymisia, esim. funtsia ~ funtsata, jelppiä ~ jelpata, koisia ~ koisata, töhriä ~ töhrätä. Joskus i-verbillä on synonyyminen frekventatiivinen le-variantti, esim. kuiskia ~ kuiskailla, lorvia ~ lorvailla (» § 357 huom.). i- ja O-verbijohdosten synonymiaa puolestaan edustavat parit harppia ~ harppoa, paiskia ~ paiskoa.

Lisäksi on runsaasti sellaisia i-verbejä, joilla ei ole supistumaverbivastinetta mutta kylläkin korrelaattinaan momentaaninen tai muu samavartaloinen verbi, jota vasten i-verbin frekventatiivisuus motivoituu:

 
ahmia (vrt. ahmaista), kahmia, kelliä (vrt. kellahtaa), kolhia, loiskia (vrt. loiskua), määkiä, nuuhkia, nytkiä, nälviä, potkia, pyyhkiä, repiä, sohia, töniä

Joitakin i-verbejä taas vastaa vartaloltaan identtinen substantiivi, esim. painia (vrt. paini), sutia (vrt. suti), tanssia, tenttiä, vahtia (» § 171, 250).

Nominikantaisissa i-verbijohdoksissa on sekä transitiivisia että intransitiivisia. Monet niistä edustavat nominikantaisten muuttamisjohdosten merkitystyyppejä (» § 317) tai ovat merkitykseltään essentiaalisia. Samalla osa näistä i-verbeistä on frekventatiivisia, toiminnan toistuvuutta tai jatkuvuutta ilmaisevia, mutta eivät kaikki.

 
Instrumentatiivisia: aistia, kouria, kuokkia, kynsiä, luutia, nokkia, onkia, ruoskia, saksia | Faktiivisia: keriä, pätkiä, tahria; omia, siistiä, uusia | Privatiivisia: kuoria, oksia | Essentiaalisia: leuhkia, loisia, nynniä

Faktiiviseen merkitysryhmään voi lisäksi lukea sellaiset intransitiiviset i-verbijohdokset kuin kukkia ’tuottaa kukkia’, kuplia, munia, märkiä, räkiä, poikia, muuttumisjohdosten translatiiviseen tai reseptiiviseen merkitysryhmään (» § 337) esim. verbit routia ’joutua roudan valtaan’, tulvia, uusia ’uusiutua’.

Merkitykseltään muunlaisia i-verbijohdoksia ovat esim. helliä, juhlia, lempiä, pesiä, sotia, toimia sekä instrumentatiivisesta merkityksestä erikoistuneet kieliä, sorkkia ja suksia. Lähtöjään kantasanallisia i-johdoksia, mutta nykykielessä jokseenkin hämärtyneitä ovat esim. kesiä, kyniä, periä, tinkiä ja tyriä. Tunneverbejä ovat huolia ja sääliä samoin kuin tunnekausatiiveina käytettävät tympiä ja karmia.

Huom. Kantasanattomia, johdokseksi katsomattomia kaksitavuisia i-vartaloisia verbejä ovat esim. etsiä, hankkia, kosia, kärsiä, kömpiä, laatia, matkia, miettiä, nauttia, pohtia, pyrkiä, sallia, setviä, sykkiä, tohtia, tonkia, urkkia, vaania, vaatia, viitsiä. Valtaosa näistä on läpinäkyvien i-verbijohdosten tavoin rajapakoisia eli niillä ilmaistaan yleensä duratiivista tapahtumaa taikka tilaa aspektiltaan rajaamattomissa lauseissa. Osa verbeistä on lainoja (» § 153).

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Taivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Yleistä

Muuttamisjohdokset

Muuttumisjohdokset

Muuntelujohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot