Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Verbijohdokset > Muuntelujohdokset > Momentaaniset johdokset ja niiden morfologiset tyypit > ist-ahta-a, pauk-ahta-a > § 369 AhtA-verbien rakenne ja merkitys

§ 369 AhtA-verbien rakenne ja merkitys

Yleisin momentaaninen johdostyyppi ovat AhtA-johtimiset verbit, joita on runsaat 300 sanakirjalekseemiä. Johdin liittyy (heikkoon) vokaalivartaloon, jonka loppuvokaali katoaa (huud-ahta-a, seis-ahta-a, hyp-ähtä-ä). AhtA-verbit ovat intransitiivisia samoin kuin mahdollinen kanta- tai korrelaattiverbinsäkin. Korrelaatilliset ja kantasanattomat AhtA-verbit ovat usein vartaloainekseltaan deskriptiivisiä (» § 309). Vain harvoin AhtA-johdoksella on transitiivinen kantaverbi, esim. käännähtää < kääntää, siirrähtää < siirtää; tällöin AhtA-johdos on intransitiivinen ja merkitykseltään muuttumisjohdosten kaltainen (verbi käännähtää ilmaisee siis kääntymistä).

AhtA-verbien kiistattomimpia kantasanoja ovat A-, e- ja O-vartaloiset verbit (a). AhtA-verbejä vastaavat (usein deskriptiiviset) supistumaverbit tai frekventatiiviset U-, i- ja ise-vartaloiset verbit sen sijaan ovat pikemmin korrelaatteja kuin kantasanoja; nominikantaiset AhtA-johdokset ovat harvinaisia, ja lisäksi on kantasanattomia, valtaosin deskriptiivisiä tapauksia (b). Myös deskriptiiviset uudis- tai kerralliset muodosteet ovat mahdollisia.

(a)
Verbikantaisia: huudahtaa, katsahtaa, käännähtää, lennähtää, seisahtaa, tuulahtaa, ulvahtaa, äännähtää
(b)
Verbikantaisia tai ‑korrelaatillisia: pompahtaa (vrt. pompata), revähtää (vrt. revetä), singahtaa; hirnahtaa (vrt. hirnua), istahtaa, keikahtaa, liikahtaa, lipsahtaa, roiskahtaa, sammahtaa, suutahtaa, viivähtää, vingahtaa; kierähtää (vrt. kieriä), polskahtaa, pyörähtää; helähtää (vrt. helistä), vilahtaa, ärähtää | Nominikantaisia tai ‑korrelaatillisia: armahtaa, hupsahtaa, lemahtaa, pyllähtää | Kantasanattomia (deskriptiivisiä): jämähtää, lehahtaa, lässähtää, pamahtaa, piipahtaa, rojahtaa, säpsähtää
 
Äkkiä baarissa tuli aivan hiljaista, ja kova ja römeä miesääni karjahti niin, että koko rakennus kajahti: – –. (k) | – – tuli levisi pitkässä talossa humahtaen. (L)

Muutamalla AhtA-verbillä on jokseenkin synonyyminen AhtU-vartaloinen variantti: hairahtaa ~ hairahtua, seisahtaa ~ seisahtua.

Jotkin AhtA-verbit ovat inkoatiivisia, tilan alkamista ilmaisevia, kuten nukahtaa ’alkaa nukkua’, seisahtaa, torkahtaa. Joihinkin taas sisältyy mielle tapahtuman vähäisyydestä tai lievyydestä, esim. horjahtaa, onnahtaa, tuulahtaa, etenkin jos momentaaniverbi poikkeuksellisesti ilmaisee duratiivista tilannetta kuten haiskahtaa, lemahtaa, levähtää, tuoksahtaa.

Huom. Varsinkin deskriptiivikantaisista AhtA-verbeistä on usein johdettavissa kausatiivinen UttA-johdos, esim. pöllähtää > pöllä(hd)yttää, vilahtaa > vila(hd)uttaa (» § 323). Frekventatiivisen ele-johdoksen (» § 359) muodostus on mahdollista niin AhtA- kuin A(hd)UttA-verbeistäkin: pöllähdellä ~ pöllä(hd)ytellä.

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Taivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Yleistä

Muuttamisjohdokset

Muuttumisjohdokset

Muuntelujohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot