Hakuohje 
SISÄLLYS > RAKENNE > Verbit > Moniosaiset predikaatit > Verbi olla predikaatin osana > § 456 Kaikkiruokainen täydennysten suhteen

§ 456 Kaikkiruokainen täydennysten suhteen

Verbi olla on monikäyttöinen verbi, joka esiintyy paitsi apuverbinä myös pääverbinä monenlaisissa lauseissa. Intransitiivisena sisältöverbinä sitä käytetään merkityksessä ’oleskella’: En tehnyt eilen mitään, olin vain. Lisäksi olla kantaa tempusta, modusta ja persoonaa eksistentiaalilauseissa ja niiden lähirakenteissa (a) (» § 893899) sekä kopulalauseissa, joissa siihen liittyy predikatiivi (b) tai adverbiaali (c) (» § 891). Predikatiivi ja adverbiaali muodostavat olla-verbin kanssa lauseen predikaatin.

(a)
Täällä on liikaa väkeä. | Meitä on liikaa. | Minulla on kiire.
(b)
Sinä olet ihana ~ paras ystäväni.
(c)
Äiti on puutarhassa. | Kaikki oli ihan hyvin. | Hän on ollut sairaana. | Ovi lienee auki.

Olla-verbilliset lauseet ovat statiivisia eli ilmaisevat tilaa. Suuntasijaiset adverbiaalit, jotka muuten esiintyvät pääasiassa muutosverbien yhteydessä, ilmaisevat olla-verbin yhteydessä subjektitarkoitteen alkuperää tai sen suunniteltua vastaanottajaa tai tarkoitusta:

(d)
– – erityisesti tekniikan koulutuksen valinneet naiset olivat miehiä useammin ylemmistä toimihenkilöperheistä. (l) | Tää ei ole yleiseen jakeluun, tää on sulle. (k) | Esineet ovat varsin laajalta muslimialueelta. (l) | Ne [makupalat] ovat vain mielen virkistykseksi. (l)

Olosijaisista ilmauksista olla-verbin yhteydessä keskeisiä ovat subjektitarkoitteen konkreettisen tai metaforisen sijainnin ilmaisevat NP:t ja adpositiolausekkeet (e) ja essiivimuotoiset, subjektin tilaa ilmaisevat lausekkeet (f).

(e)
Holmströmin myymälä oli vain kahden kojun päässä. (k) | Suortti oli nyt vallan keskuksessa ja kanavien risteyksessä. (l)
(f)
Sataman ympäristö oli lopulta savuavina raunioina. (k) | Ensisijaisina perusteina ovat käyttöturvallisuus ja koulutuksellisesti tarkoituksenmukainen käyttö. (a)

Lisäksi olla-verbin kanssa esiintyy laaja joukko adverbeja ja substantiivin ja adverbin välimailla olevia tilanilmauksia, jotka ilmaisevat fyysistä tai mentaalista tilaa tai tapaa. Useimmat niistä esiintyvät myös muiden tilaverbien tai suuntasijaisina muutosverbien yhteydessä (» § 454). Jonkin verran on myös pelkästään olla-verbin yhteydessä käytettäviä ilmauksia, jotka muodostavat sen kanssa idiomaattisia predikaatteja (g). Sellaiset tapaukset kuin olla velkaa ja olla jotakin mieltä ovat partitiivimuodon vuoksi laskettavissa myös predikatiivilauseisiin.

(g)
olla oikeassa, väärässä, luvassa, tarpeen, jonkin tarpeessa, hyvästä, pahasta, pahitteeksi; jotakin mieltä, peräisin, kotoisin, lähtöisin jostakin

Huom. Monikäyttöinen muutosverbi on tulla, jota voi monissa suhteissa verrata olla-verbiin, sillä sitä käytetään verbiliittojen apuverbinä sekä eksistentiaalilauseissa ja predikatiivin kanssa (» § 893894, 904); lisäksi se esiintyy siirtymismuotissa (» § 476).

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Yleistä

Moniosaiset predikaatit

Verbit ja subjektin laatu

Intransitiivisuus ja transitiivisuus

Lause- tai infinitiivitäydennyksen saavat verbit

Adverbiaalitäydennykset muoteissa ja verbin valenssissa

Infinitiivit ja partisiipit

Substantiivit

Adjektiivit

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Numeraalit

Partikkelit

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Lausuma ja vuoro

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Ellipsi

Vieruspari ja sekvenssi

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot