Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Fonologia ja morfofonologia > Morfofonologinen vaihtelu > Vartalonloppuiset vokaalivaihtelut > Vaihtelu A : O ~ > § 47 Monitavuiset vartalot: käsittää : käsitti, avaria, tavaroita

§ 47 Monitavuiset vartalot: käsittää : käsitti, avaria, tavaroita

Monitavuisten A-vartaloisten verbien vartalovokaali katoaa aina imperfektin tunnuksen edeltä, esim. kannatta- : kannatt-i-, käsittä- : käsitt-i-. Vastaavanlaisissa nomineissa puolestaan vaihtelee kato ja O:llisuus. Edeltävän tavun vokaalin laadulla on nominin monikkovartaloon vähäisempi vaikutus kuin kaksitavuisissa sanoissa (vrt. » § 46). Sen sijaan sanaluokka ja sanan vartalotyyppi (siinä viimeisen tavunrajan konsonantisto) ovat useimmiten ratkaisevia. Monitavuisten A-vartaloisten substantiivien ja adjektiivien monikkovartalon muodostuksen esittää asetelma 17.

Asetelma 17: Vaihtelut A : O ja A : monitavuisten nominien monikossa
Vartalon loppuäänteistö Sanaluokka A : O A :
-lA subst. kynttilä : kynttilö-i-  
  adj.   matala : matal-i-
-rA subst. makkara : makkaro-i-  
  adj.   ankara : ankar-i-
-nA subst. lakana : lakano-i- (harv. omena : omen-i-)
  adj.   ihana : ihan-i-
-mA subst. panoraama : panoraamo-i- kuolema : kuolem-i-
  partis.   tekemä : tekem-i-
-vA subst.   kanerva : kanerv-i-
  adj.   terävä : teräv-i-
  partis.   kouluttava : kouluttav-i-
-jA subst.   opettaja : opettaj-i-
      remontoija : remontoij-i-
    armeija : armeijo-i-  
-CijA subst. kävelijä : kävelijö-i-  
-(k)kA subst. harakka : hara(k)ko-i-  
    matematiikka : matematiikko-i-  
    karahka : karahko-i-  
  adj. punakka : puna(k)ko-i- (harv. jämäkkä : jämäkk-i-)
-ttA subst. navetta : nave(t)to-i-  
    derivaatta : derivaatto-i-  
-ppA subst. ulappa : ula(p)po-i-  
-tsA subst. kurpitsa : kurpitso-i-  
-eA, ‑OA subst. idea : ideo-i- lipeä : lipe-i-
  adj.   kapea : kape-i-
-iA, ‑UA subst. astia : astio-i-  
-isA adj.   valoisa : valois-i-
Komparatiivi adj.   suurempa- : suuremp-i-
Superlatiivi adj.   suurimpa- : suurimp-i-
Asetelmaan eivät sisälly kaikki mahdolliset sananloput.

Substantiiveissa vartalonloppuinen A edustuu i:n edellä useimmiten O:na (kanala : kanalo-i-, tavara : tavaro-i-, idea : ideo-i-). Adjektiivien loppu-A taas yleensä katoaa (ovela : ovel-i-, avara : avar-i-, korea : kore-i-); poikkeuksena on kkA-tyyppi, joka voi taipua kuin substantiivit (hailakka : hailako-ita).

Substantiiveissa vartalon loppu-A jää poikkeuksellisesti pois, jos edellä on labiaalinen konsonantti m (kuolemia) tai v (kanavia) tai jA-tekijännimijohtimen edellä on muu kuin aines Ci (opettajia, remontoijia, mutta opiskelijoita). Tosin vierassanoissa loppu-a voi edustua o:na m:nkin jäljessä: ekseemoja, panoraamoja (mutta syndroomia). On myös tapauksia, joissa samalla lekseemillä on sekä O:llinen että O:ton taivutusvartalo. Tällaisia ovat jotkin lA‑, rA‑, nA‑, mA-loppuiset substantiivit, kuten jäkälä, pykälä, kypärä, äpärä, omena, mammona, probleema sekä kkA-loppuiset adjektiivit kuten jämäkkä, rämäkkä ja ärhäkkä. (» § 80, 90.)

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Äännejärjestelmä

Tavu ja sanapaino

Vokaalit sanan rakenteessa

Konsonantit sanan rakenteessa

Sananrajaisia äänneilmiöitä

Morfofonologinen vaihtelu

Taivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot