Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Fonologia ja morfofonologia > Morfofonologinen vaihtelu > Vartalonloppuiset vokaalivaihtelut > Vaihtelut e : ja VV : V > § 51 e:n kato: lukee : luki, kiveä : kivillä

§ 51 e:n kato: lukee : luki, kiveä : kivillä

Verbien ja nominien lyhyt vartalonloppuinen e katoaa monikon ja imperfektin i-tunnuksen ja superlatiivin ja konditionaalin i-alkuisen tunnuksen edeltä (» asetelma 22). Pitkään e:hen päättyvissä nominivartaloissa loppuvokaali vastaavasti on lyhyt i:n edellä (» § 52).

Asetelma 22: Vaihtelu e :
  Vartalo Imperfekti, konditionaali
Verbit luke-
tule-
nouse-
häiritse-
pimene-
luk-i
tul-i
nous-i
häirits-i
pimen-i
luk-isi
tul-isi
nous-isi
häirits-isi
pimen-isi
    Monikko  
Nominit kive-
kiele-
vede-
jäsene-
avaime-
naise-
rikokse-
neljänne-
uutuude-
kiv-i-
kiel-i
ves-i-
jäsen-i-
avaim-i-
nais-i-
rikoks-i-
neljäns-i-
uutuuks-i-
 

Huom. Useilla e-vartaloisilla sanoilla on myös konsonanttivartalo (» § 55), jolloin vokaali- ja konsonanttivartalon kesken vallitsee vaihtelu e : , esim. kiele- : kiel-. Konsonanttivartalon loppukonsonantti on lähtökohtaisesti sama kuin vartalovokaalia e edeltävä konsonantti sanan vokaalivartalossa, esim. pien-tä : piene-, punais-ta : punaise-, kävel-kää : kävele-. Poikkeuksena tästä ovat in : ime‑johtimiset sekä lumi-, niemi-tyyppiset substantiivit, joissa konsonanttivartalo päättyy n:ään eikä m:ään (keitin-tä : keittime-, lun-ta), ominaisuudennimet (hienout-ta : hienous) ja järjestysluvut (kolmat-ta : kolmas) sekä ne- ja itse-vartaloiset verbit (pienet-köön : pienene-, merkit-köön : merkitse-).

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Äännejärjestelmä

Tavu ja sanapaino

Vokaalit sanan rakenteessa

Konsonantit sanan rakenteessa

Sananrajaisia äänneilmiöitä

Morfofonologinen vaihtelu

Taivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot