Hakuohje 
SISÄLLYS > RAKENNE > Substantiivit > Substantiivien luokkia > Kollektiivisanat > § 557 Ryhmää ja kokonaisuus: perhe, yhteiskunta, nuoriso

§ 557 Ryhmää ja kokonaisuus: perhe, yhteiskunta, nuoriso

Kollektiivisanoja ovat tyypillisesti yksikössä käytettävät substantiivit, jotka tarkoittavat samanlaisista tai ‑tapaisista olioista koostuvaa ryhmää tai muuta kokonaisuutta. Kokonaisuuden jäsenille ovat ainakin tietyt keskeiset piirteet yhteisiä: esim. nuorison jäseniä yhdistää ikä, astiastoon kuuluvia tehtävä, muoto ja materiaali jne. Kollektiivisanoihin kuuluu sekä perussanoja kuten perhe, lauma että tiettyjä johdostyyppejä edustavia sanoja kuten stO‑ tai kkO-loppuisia (» § 179183) ja tietyn jälkiosan kuten ‑kunta, ‑pari sisältäviä yhdyssanoja.

Kollektiivisanat voi jakaa kahteen ryhmään (» asetelma 96) sen perusteella, luonnehditaanko niitä vain jaottomana kokonaisuutena nominatiivisijaisella adjektiivipredikatiivilla (a) vai esitetäänkö tarkoite näkökulmasta riippuen joko jaottomana tai jaollisena (b), jolloin sekä nominatiivisijainen adjektiivipredikatiivi että distributiivisesti predikoiva partitiivisijainen predikatiivi ovat mahdollisia.

Asetelma 96: Kollektiivisanoja

Predikoidaan kokonaisuutena

 
perhe, suku, aviopari, avopari, voittajapari; ryhmittymä, kokoelma; pariskunta, kuppikunta, johtokunta, lautakunta, ihmiskunta, yhteiskunta; katras; kulkue, poikue, seurue; astiasto, irtaimisto, kalusto, köyhälistö, laitteisto

Predikoidaan joko kokonaisuutena tai distributiivisesti

 
kansa, väestö, väki, henkilökunta, henkilöstö; nuoriso, yleisö; joukkue, porukka, tiimi; karja; kaislikko, kivikko, kuusikko, metsikkö, ryteikkö
(a)
Perhe on koditon. (l) ~ *koditonta | Demokratian puutteen vuoksi kansalaisyhteiskunta oli heikko – –. (l) | Seurue on kerrokseensa tyytyväinen. (l) | – – niiden [apokryfikirjoitusten] kokoelma on häilyvä. (ou) | – – äänentoistolaitteisto on hyvä. (yo)
(b)
Suomen kansa on niin pieni – –. (l) | – – kansa on aina tyhmää eikä sille koskaan voida antaa valtaa. (l) | Erityisesti nuoriso on ollut altis ottamaan vastaan oman yhteisön ulkopuolelta globaaleja muoti-ihanteita. (a) | – – nuoriso on vapaamielistä ja jopa radikaalia. (a) | – – hieman normaalia elämää sekaisin rakkauden ja jännityksen kanssa – – ja tyhmä yleisö on tyytyväinen. (yo) | Yleisö on ollut tyytyväistä. (ou) | – – metsikkö oli liian ohut marjastukseen ja sienestykseen, – –. (k) | Kaislikko on korkeaa, kaksi metriä ainakin, – –. (k)

Vaikka sanoista perhe ja suku käytetään lähinnä kollektiivista nominatiivipredikatiivia, partitiivi- ja määrän ilmauksen mahdollisuus osoittavat ne kuitenkin jaollisiksi:

(c)
Perhettä oli kummankin pojan tukena – –. (l) | Meerillä on paljon sukua. (k)

Joitakin kollektiivisanoja voi käyttää lukumääränkin ilmauksen kanssa kvanttorirakenteessa:

(d)
Yleisöä odotetaan kuutisentuhatta. (l) | – – henkilökuntaa on kahdeksankymmentä henkeä. (k)

Ainakin sellaisiin yksiköllisiin kollektiivisanoihin kuin kansa, nuoriso, väestö, pari voi viitata monikollisella anaforisella pronominilla he tai ne (e). Monikossa viittaus on distributiivinen. Yksiköllistä anaforista pronominia se käytettäessä joukon jäseniä ei yksilöidä (f). (» § 1275, 1278.)

(e)
Takana ajanut aviopari törmäsi auton perään, ja heihin törmäsi edelleen kolmas auto. (l) | Nuoriso riehuu ja liehuu Helsingin Hietsussa, vaikka heidän pitäisi näyttäytyä Savonlinnan oopperajuhlilla. (l)
(f)
Niemen oikealta sivulta ui kaakkuripari. Se kiertää niemen rauhallisesti. (l) | Nuoriso ei päässyt diskoihin, vaan sen piti viettää aikaansa kylmillä avolavoilla. (l)

Oman tyyppinsä kollektiivisanojen joukossa muodostavat ryhmäsanat kuten joukko, lauma, ryhmä (» § 592).

Huom. Sanojen ilmaiseman kollektiivisuuden korosteisuudessa on aste-eroja. Johdoksissa kuten astiasto, nuoriso kollektiivinen merkitys on selvempää kuin perussanoissa perhe tai pari. Johdosten keskenkin on eroja: esim. kuusikossa, saaristossa tai johtajistossa tarkoitteen sisältämät jäsenet erottuvat selvemmin kuin vaikkapa köyhälistössä tai neuvostossa (» § 179183).

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Infinitiivit ja partisiipit

Substantiivit

Substantiivit sanaluokkana

Substantiivien luokkia

Substantiivilauseke

Substantiivin määritteet ja täydennykset

Restriktiiviset ja epärestriktiiviset määritteet

Yleismerkityksisten substantiivien määritteet

Taipumaton substantiivimäärite

Tarkenteet

Genetiivimääritteet

Adjektiivimääritteet

Substantiivin adverbiaalit

Osa‑, ryhmä- ja mittasanat

Infinitiivilauseke ja lause substantiivin laajennuksina

Tilastotietoja NP:n rakenteesta

Erisnimet

Substantiivin adjektiivimainen käyttö

Adjektiivit

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Numeraalit

Partikkelit

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Lausuma ja vuoro

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Ellipsi

Vieruspari ja sekvenssi

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot