Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Taivutus > Yleistä > Taivutustunnukset > § 57 Millaisia taivutustunnuksia on?

§ 57 Millaisia taivutustunnuksia on?

Taivutuskategorian tunnus voi olla asultaan vaihtelematon, kuten -t tai -n, tai tunnusvariantteja saattaa olla useita, kuten illatiivilla ‑Vn, ‑hVn, ‑seen ja ‑siin. Muutamissa tapauksissa taivutustunnusta ei ole lainkaan: nomineilla tunnuksettomia ovat nominatiivi ja yksikkö, verbeillä indikatiivi, aktiivi ja preesens.

Monilla tunnuksilla on äänteellisesti vaihtelevia asuja eli allomorfeja. Säännönmukaista fonologista vaihtelua tuottaa vokaalisointu: talo-ssa vrt. metsä-ssä, saanut vrt. jäänyt (» § 1516). Morfofonologiseen vaihteluun kuuluvat mm. monikon tunnuksen edustuminen j:nä vokaalien välissä (talo-j-a vrt. talo-i-ssa) sekä eräitä tunnusten alkukonsonantteja koskevat assimiloitumiset, esim. tul-la-an, pur-rut, nous-se-e.

A- ja E-infinitiivien ja passiivin tunnuksessa on sekä assimilaatiota että astevaihtelun kaltaista konsonanttivaihtelua. Tunnusten variantteja ovat A ~ e, dA ~ de, tA ~ te tai assimiloituneet lA ~ le, rA ~ re, nA ~ ne; passiivissa on myös tt ~ t -vaihtelua:

 
hyppiä : hyppien : hypiän : hypittiin | saada : saaden : saadaan : saatiin | nousta : nousten : noustaan : noustiin | tulla : tullen : tullaan : tultiin | men : mennen : menän : mentiin | antaa : antaen : annetaan : annettttiin

Eräiden muotojen tunnus koostuu alkuaan useammasta eri aineksesta:

 
Huomasin hänen lähtevän ~ lähteneen. | Lähdettyään hän soitti. | Hän oli lähtevinään. | Hän oli lähtemäisillään.

Nykykielessä nämä yhdistelmät on mahdollista hahmottaa jakamattomaksi kokonaisuudeksi, nipputunnuksiksi ‑vAn, ‑neen, ‑TUA, ‑vinA-+POS, ‑mAisillA‑+POS, joiden alun perin erillisten osien tehtävät ovat näissä kokonaisuuksissa hämärtyneet (» § 123). Esimerkiksi muodon lähdettyäni analysoiminen temporaalirakenteen osana passiivin partisiipin partitiiviksi ei ole muodon tehtävän kannalta nykykielen mukaista.

Huom. Vartalon loppuvokaalin mukaista tunnuksen vokaalia merkitään lyhenteellä V, esim. illatiivissa ‑(h)Vn: kuuhun, kyyhyn, piihin, tuohon, työhön, tiehen, maahan, tähän. Konsonantin assimilaatiotapauksille ei ole yhtä lyhennettä. Esimerkiksi aktiivin NUT-partisiipilla on vaihteleva-asuisia tunnuksia: asunut, kävellyt, juossut, purrut. Puhuttaessa passiivin TA-aineksesta puolestaan tarkoitetaan variantteja tA, dA, lA, rA, nA (esim. kerrotaan, syöän, tullaan, surraan, menän).

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Taivutus

Yleistä

Taivutustyypit

Nominintaivutus

Yleistä

Luku

Sija

Possessiivisuffiksit

Nominien taivutusparadigmat

Verbintaivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot