Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Taivutus > Yleistä > Vartalon ja tunnuksen raja > § 59 Hypät-ä vai hypä-tä

§ 59 Hypät-ä vai hypä-tä

Taustoittava pykälä

Eräissä sananmuodoissa vartalon ja tunnuksen raja voidaan hahmottaa kahdella tavalla: viimeinen konsonanttiaines on joko vartalon loppuäänne tai taivutuspäätteen alkuosa. Tällaisia muotoja ovat supistumaverbien A- ja E-infinitiivien muodot, NUT-partisiipit, potentiaali, passiivi ja imperfekti (a) sekä tuote-tyyppisten nominien yksikön partitiivi (b). Kaksihahmotteisen vartalon ja tunnuksen vaihtoehtoisilla rajakohdilla käytetään merkkiä =; esim. merkintä hypä=t=essä tarkoittaa hahmotusvaihtoehtoja hypät-essä ja hypä-tessä.

(a)
hypä=t=ä, hypä=t=e-ssä, hypä=n=nyt, hypä=t=ty, hypä=n=ne-e, hypä=t=ä-än, hypä=t=t-i-in, hyppä=s=i
(b)
sade=t=ta, tuote=t=ta

Supistumaverbeillä monikon imperatiivin tunnusta edeltävä t on kiistatta osa vartaloa: hypät-kää. Vastaavasti muidenkin tunnusten edellä t ja n voidaan – varsinkin kielihistoriallisesta näkökulmasta – analysoida vartalon loppuäänteiksi: halun-nut, halun-nee, halut-tu, halut-a.

Nykykielen näkökulmasta muodot ovat imperatiivia lukuun ottamatta analysoitavissa myös niin, että t-aines hahmottuu vartalon loppu-t:n ja tunnuksen t:n yhteensulaumaksi: hypä=t=ä-än, hypä=t=ä, hypä=t=e-ssä; samoin muodot joissa t on assimiloitunut: hypä=n=nyt, hypä=n=ne‑. Imperfektimuotokin hahmottuu nykykielessä pikemmin si-tunnuksen sisältäväksi halu-si-muodoksi kuin i-tunnuksiseksi halus-i-muodoksi. Eräissä murteissa on muissakin verbityypeissä supistumaverbien taivutusmallin mukaisia tunnuksia: supistumaverbien taivutus on tarjonnut analogisen mallin vokaalivartaloisten verbien imperfektille (sanosi) ja NUT-partisiipille (sanonnu). Myös tämä puoltaa supistumaverbien morfologista hahmotusta hyppä-si, hypä-nnyt.

Kahdessa muussakin A-infinitiiviltään VtA-loppuisessa verbityypissä muodot voi analysoida vastaavalla kahtalaisella tavalla kuin supistumaverbeissä, esim. häiri=t=ä : häiri=t=e-ssä : häiri=n=nyt, pime=t=ä : pime=n=ne-e; vastaavuus ei kuitenkaan koske imperfektiä: häirits-i, pimen-i.

Sanojen sade ja tuote edustama sanatyyppi on alkuaan ollut h- tai k-loppuinen, mikä näkyy siinä, että nominatiivimuoto aiheuttaa rajageminaation: [sadekkuuro], [lumellääke]. Sanatyypin aiempaan konsonanttiloppuisuuteen perustuu partitiivin hahmotustapa sadet-ta, tuotet-ta. Kuitenkin nykykielessä myös hahmotustapa sade-tta, tuote-tta on mahdollinen. Näin tulkiten pääte tosin on identtinen abessiivin päätteen kanssa ja sananmuotojen ero jää vartalon kannettavaksi: syyte : syyte-ttä : syyttee-ttä. – Osa uudemmista e-loppuisista lainoista on taivutukseltaan sellaisten sanojen kuin nalle mukaisia, esim. joule : joule-n : joule-a : joule-en. Joistakin sanoista tavataan sekä sanan nalle että sanan tuote mukaisia taivutusmuotoja, esim. psyyke : psyyke-n ~ psyykkee-n : psyyke-ä ~ psyyke=t=tä : psyyke-en ~ psyykkee-seen. (Sellaisissa lainasanoissa, joiden lähtökielisen asun loppu-e on painollinen, voi nominatiivimuoto poikkeuksellisesti olla lyhyt- tai pitkävokaalinen ja taivutus sekaparadigmaista. Tällainen on ainakin sana file ~ filee : filee-n : filee-tä ~ file=t=tä : filee-hen ~ filee-seen.)

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Taivutus

Yleistä

Taivutustyypit

Nominintaivutus

Yleistä

Luku

Sija

Possessiivisuffiksit

Nominien taivutusparadigmat

Verbintaivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot