Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Taivutus > Taivutustyypit > Nominit > Nominien vartalot ja taivutustyypit > § 65 Yksivartaloiset vokaaliloppuiset nominit

§ 65 Yksivartaloiset vokaaliloppuiset nominit

Nominien taivutustyyppejä voi erottaa neljä pääryhmää, joista kullakin on alaryhmiä vartalon ja mahdollisten päätevaihteluiden mukaan. Erot joidenkin alaryhmien välillä ovat vähäisiä, joidenkin taas suurempia. Monet tyypeistä ovat lekseemimäärältään hyvinkin pieniä (» § 69). Asetelmat 27, 28, 29 ja 30 esittävät nominien taivutustyypit mallisanojen keskeisten taivutusmuotojen avulla. Eräissä taivutustyypeissä on vartalo- ja/tai päätevariaatiota monikon genetiivissä (» § 8386), yksikön ja monikon partitiivissa (» § 8789) sekä yksikön ja monikon illatiivissa (» § 9394).

Asetelmassa 27 on sellaisia yksivartaloisia eli pelkästään vokaalivartaloisia nomineja, joiden vartalon lopussa on lyhyt vokaali. Pyöreään vokaaliin O ja U päättyvissä nomineissa vartalo säilyy loppuvokaaliltaan muuttumattomana eri taivutusmuodoissa. Tällaisia nomineja ovat esim. katu, teho, lakko, näppäimistö, palvelu, peukalo, miehistö. Monitavuisten sanojen monikkomuodoissa voi olla päätevaihtelua: fyysikoita ~ fyysikkoja (» § 92). Nalle-tyypin e : e-vartaloisissa sanoissa kuten nukke, kurre, pelle, toope, genre, joule ei ole vokaalivaihteluita (sanassa nukke vartalon loppuvokaali voi puuttua monikon genetiivissä: nukk-i-en).

Asetelma 27: Yksivartaloisia V-loppuisia nomineja
Vartalon lopussa Y NOM Y GEN Y PAR Y ILL M GEN M PAR M ILL
U : U
O : O
katu vesistö kadun vesistön katua vesistöä katuun vesistöön katujen vesistöjen katuja vesistöjä katuihin vesistöihin
  fyysikko fyysikon fyysikkoa fyysikkoon fyysikoiden ~ fyysikkojen fyysikoita ~ fyysikkoja fyysikoihin ~ fyysikkoihin
e : e nalle nallen nallea nalleen nallejen
(~ nallein)
nalleja nalleihin
i : i takki takin takkia takkiin takkien takkeja takkeihin
  paperi paperin paperia paperiin paperien ~ papereiden papereita ~ papereja papereihin
i : e kivi kiven kiveä kiveen kivien kiviä kiviin
A silta sillan siltaa siltaan siltojen siltoja siltoihin
  kukka kesä kukan kesän kukkaa kesää kukkaan kesään kukkien kesien kukkia kesiä kukkiin kesiin
  suurempi suuremman suurempaa suurempaan suurempien suurempia suurempiin
  opettaja tutkija omena opettajan tutkijan omenan opettajaa tutkijaa omenaa opettajaan tutkijaan omenaan opettajien tutkijoiden omenoiden ~ omenien (~ omenojen) opettajia tutkijoita omenoita ~ omenia (~ omenoja) opettajiin tutkijoihin omenoihin ~ omeniin

Muissa tapauksissa vartalon loppuvokaali on erilainen ainakin monikon i:n edellä. Takki-sanan tavoin taipuvat nominit ovat i-vartaloita, ja niiden monikkomuodoissa on vartalon loppu-i:n asemesta e (take-i-ssa). Sanat ovat kaksi- tai useampitavuisia, esim. koti, laji, väri, neiti, härski, absurdi, limonadi, monumentti, lapiointi. Paperi-sanan tavoin taipuvilla sanoilla kuten mitali, vegaani, proteesi on monikkomuodoissa vaihtelua: paperien ~ papereiden (» § 91). i-vartaloiden tapaan taipuvat konsonanttiloppuiset vierassanatkin, esim. natrium, chanson (» § 151).

Kivi-sanan tavoin taipuvissa yksivartaloisissa i : e-nomineissa vartalon loppuvokaalia edeltää konsonantti k, p, v joko yksin tai yhtymän jälkijäsenenä, esim. hanki, hauki, järki, kylki, mäki, poski, putki, reki, tuki, väki; appi, arpi, läpi, rupi, siipi, typpi; hirvi, järvi, kivi, ovi, pilvi, savi, talvi, tyvi. Konsonanttiyhtymät kuten *hankta tai *rvtä eivät ole mahdollisia, eikä mainituilla sanoilla siis ole konsonanttivartaloa. Samoin yksivartaloisia ovat sellaiset konsonanttiyhtymän sisältävät sanat kuin ripsi, saksi, suksi, lehti, lahti, vyyhti, hanhi, närhi, tilhi (vrt. *ripstä, *saksta). Nominatiiviltaan mi-loppuiset i : e-nominit kuten helmi, nurmi, salmi, nimi, suomi, tammi ovat suurimmaksi osaksi yksivartaloisia. (Näiden sanojen kanssa samanhahmoisista kaksivartaloista kuten lohi, toimi, kieli » § 66.)

A-vartaloisilla sanoilla on vokaalivaihtelua monikossa: vartalon loppu-A jää pois monikon i-aineksen edeltä esim. sanoissa kukka, voima, kesä, märkä, opettaja, mustelma, ahkera, lihava, suurempi : suuremma- tai edustuu O:na kuten sanoissa silta, raha, heila, legenda, derivaatta, tutkija, ruokala, ärinä, kamera, tai sitten esiintyy kumpaa tahansa kuten sanoissa omena, kihara, käpälä (» § 89, 91). iA-, UA- ja eA-loppuiset substantiivit (kuten miniä, saippua, idea) taipuvat tyypin tutkija tavoin (» § 67).

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Taivutus

Yleistä

Taivutustyypit

Nominintaivutus

Yleistä

Luku

Sija

Possessiivisuffiksit

Nominien taivutusparadigmat

Verbintaivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot