Hakuohje 
SISÄLLYS > RAKENNE > Pronominit ja muut pro-sanat > Persoonapronominit > § 716 Minä, sinä, hän, me, te, he

§ 716 Minä, sinä, hän, me, te, he

Persoonapronominit ovat itsenäisinä NP:inä toimivia pronomineja, joilla viitataan puhetilanteen osapuoliin (1. ja 2. persoona) ja puheenalaisiin henkilöihin (3. persoona). Persoona toimii kieliopillisena kategoriana pronominien lisäksi finiittiverbin taivutuksessa ja possessiivisuffikseissa (» § 1268, 1294).

 
  Persoona Yksikkö Monikko
Puheakti-
pronominit
1. minä me
2. sinä te
  3. hän he

Puheaktipronominit eli 1. ja 2. persoonan pronominit viittaavat puhetilanteen kahteen välttämättömään osapuoleen, puhujaan ja puhuteltavaan (vastaanottajaan). Puheaktipronominit ovat deiktisiä. Niiden tarkoite riippuu tilanteesta, sillä puhujan ja puhuteltavan roolit vaihtuvat vuoron vaihtuessa. Kolmannen persoonan pronominit hän ja he ovat anaforis-deiktisiä. Ne viittaavat kolmanteen osapuoleen, joka ei ole puhuja eikä puhuteltava, eikä niiden tarkoite siten vaihdu puhujan vaihtuessa.

(a)
1S: oisin soittanu siitä Kaisa Niemisestä että saitko sää hänet kii.
2V: Sain. (.) ja tuota mut em saanu sitä kyl sitä asiaa paljookaa edistymään. (p)

Monikollinen puheaktipronomini me voi periaatteessa tarkoittaa puhujajoukkoa, ja te viittaa puhuteltaviin yhteisesti. Me viittaa kuitenkin yleensä joukkoon, johon puhuja esittää kuuluvansa, ja te myös joukkoon, johon hän katsoo puhuteltavan kuuluvan, ilman että tämän joukon tarvitsisi olla tilanteessa läsnä. Joukko vaihtelee tilanteen mukaan: esim. me voi kattaa mm. puhujan ja puhuteltavan, puhujan kansallisen tai poliittisen ryhmän tai ihmiset yleensä (b).

(b)
Puhuja ja puhuteltava: No me voidaan pohtia tätä myöhemmin. (p) [puhelun lopettelua] | Puhuja ja perhe: Me ollaan tuota muuttamassa Saviolle. (p) | Puhujan työyhteisö: Me myydään ainoastaan uusia levyjä, sanoo Okke Komulainen [liikkeenharjoittaja], – –. (l) | Puhujan edustama valtio: – Tässä ei ollut Suomelle mitään uutta. Me tunnustamme ja hyväksymme komission arvion alijäämästämme, Viinanen sanoi Brysselissä. (l) | Ihmiset yleensä: Me katsomme maailmaa siitä nimenomaisesta perspektiivistä, johon olemme sitoutuneet, koska meidän paikkamme maailman kokemuksellisessa järjestyksessä on tietynlainen. (a)

Ryhmä voidaan täsmentää relatiivilauseella (» § 718) tai appositiorakenteella (» § 719). Muut jäsenet voidaan mainita esim. kanssa-lausekkeella: Me otetaa Makkosen kans vasikkaa (p). Teititeltäessä te viittaa yhteen puhuteltavaan (» § 1273).

Monikollisten persoonapronominien ulkopaikallissijoille on luonteenomaista, että niillä tarkoitetaan kotia, muuta hallintapiiriä tai omaa maata, kuten esim. puhuttaessa eri paikkakuntien ja maiden tavoista ja kulttuureista (c).

(c)
Se [judo] on meillä perinteisesti koululiikuntalaji. Teillä Suomessa pohja on ehkä kapea mutta kaikki judokat ovat lajistaan innostuneita. (l)

Huom. 1. Persoonapronomineilla on paljon yksitavuisia variantteja, mm. , mää, mie, miä ja , sää, sie, siä sekä monikossa myö, työ ja hyö (taivutuksesta » § 100). Näistä lyhytvokaalinen ~ on varsin yleinen, neutraali puhutun kielen piirre, jonka on havaittu viime vuosikymmeninä yleistyneen, mutta myös mie ~ sie -variantti on elävä paikallispiirre mm. Peräpohjolassa ja Kaakkois-Suomessa. Variantti esiintyy myös pitemmän pronominin pikapuhemuotona, samoin sulautuneet pronominit m(’oon) tai (ookko)nä; pikapuhe- ja täysien varianttien jakaumaa ei ole tarkemmin tutkittu. (Paunonen 1995b [1982]: 151–164; Mantila 1997: 13; Vikberg 1997.)

Huom. 2. Sinä-pronominia käytetään etenkin puheessa myös yleistävästi, viittaamatta nimenomaan puhuteltavaan (» § 1365): Mut et sellaist ihmisist mist näät niinku et, et ne tykkää susta – – ni sellasten kanssa on hirvee helppo olla (Laitinen 1995: 347).

Minä-sanaa käytetään myös substantiivina, jolloin taivutuskin on substantiivin: filosofiseen pohdiskeluun elämän tarkoituksesta ja minän olemuksesta (l). Pronomineja eivät ole sanat allekirjoittanut (» § 631) ja meikäläinen (» § 626 huom), joilla puhuja voi niin ikään viitata itseensä.

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Infinitiivit ja partisiipit

Substantiivit

Adjektiivit

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Yleistä

Persoonapronominit

Demonstratiivipronominit

Refleksiivi- ja resiprookkipronominit

Interrogatiivipronominit

Relatiivipronominit

Kvanttoripronominit

Yleistä

Kvanttoripronominien nimityksistä

Kvanttoripronominien vaikutusala

Kvanttoripronominien syntaksia

Indefiniittiset kvanttoripronominit

Universaaliset kvanttoripronominit

Kieltohakuiset kvanttoripronominit

Samantekevyyden kvanttoripronominit

Kuka, mikä ja kumpi kvanttoripronomineina

Lukumäärän kvanttoripronominit

Pronominien rajankäyntiä

Numeraalit

Partikkelit

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Lausuma ja vuoro

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Ellipsi

Vieruspari ja sekvenssi

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot