Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Taivutus > Taivutustyypit > Verbit > Verbien vartalot ja taivutustyypit > § 75 VtA-loppuisten verbien taivutus: hypätä, häiritä, kyetä

§ 75 VtA-loppuisten verbien taivutus: hypätä, häiritä, kyetä

A-infinitiiviltään VtA-loppuisia eli VtA-verbejä on kolmenlaisia: supistumaverbit kuten hypätä, itse-vartaloiset verbit kuten häiritä sekä ne-vartaloiset verbit kuten paeta (» asetelma 36). Niiden A-infinitiivissä varsinaista infinitiivin tunnusta on loppu-A (hahmotustavasta hypä=t=ä » § 59).

Asetelma 36: VtA-verbejä
Vartalon
lopussa
A-inf Prees.
y. 1. p.
Impf.
y. 3. p.
Imper.
m. 2. p.
NUT-
partis.
Pass.
prees.
TU-
partis.
VA hypätä hyppään hyppäsi hypätkää hypännyt hypätään hypätty
  todeta totean totesi todetkaa todennut todetaan todettu
  hävitä häviän hävisi hävitkää hävinnyt hävitään hävitty
itse häiritä häiritsen häiritsi häiritkää häirinnyt häiritään häiritty
ne paeta pakenen pakeni paetkaa paennut paetaan paettu

Supistumaverbien vokaalivartalon lopussa on joko pitkä vokaali kuten verbeissä hypätä : hyppää‑, hakata, roskata, levätä tai vokaaliyhtymä UA, eA, OA, iA kuten verbeissä haluta : haluaa, luututa; nimetä, todeta, katketa; inhota, irrota, kadota; hävitä, pehmitä.

itse-vartaloisten verbien kuten häiritä, harkita, merkitä, tarvita, ansaita, havaita, sijaita, valita, villitä A-infinitiivin lopussa on aina ‑itA. Lisäksi pieni joukko itA-loppuisia verbejä on VA-vartaloisia supistumaverbejä, esim. eritä : eriä‑, hirvitä, hävitä, levitä, lämmitä, selvitä, siitä, viritä.

ne-vartaloiset verbit ovat A-infinitiiviltään enimmäkseen etA-loppuisia, muutama on OtA- tai UtA-loppuinen. Monet ilmaisevat prosessia ja saavat tyypillisesti elotontarkoitteisen subjektin, mistä seuraa, että niistä ei käytetä kuin 3. persoonan muotoja eikä passiivimuotojakaan, esim. aleta, ilmetä, liueta, lämmetä, paheta, sanketa, valjeta. Elollistarkoitteisen subjektin saavia ja näin muissakin persoonissa taipuvia ovat mm. kyetä, paeta, rohjeta, vaieta. Joistakin ne-vartaloisista verbeistä ei ole käytössä A-infinitiiviä tai se on hyvin harvinainen, esim. paranee : parata, erkanee : *erata. Lisäksi etA-loppuisissa verbeissä on koko joukko VA-vartaloisia supistumaverbejä, esim. haljeta, iljetä, hävetä, kiivetä, revetä, ruveta, langeta.

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Taivutus

Yleistä

Taivutustyypit

Nominintaivutus

Yleistä

Luku

Sija

Possessiivisuffiksit

Nominien taivutusparadigmat

Verbintaivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot