Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Taivutus > Taivutustyypit > Verbit > Sekaparadigmaisuus ja muu verbityyppien rinnakkaisuus > § 77 Taivutustyyppien sekoittumisesta

§ 77 Taivutustyyppien sekoittumisesta

Muutamissa tapauksissa kaksi vartaloltaan samantapaista ja synonyymista verbiä risteytyvät taivutukseltaan. Tällaisia ovat mm. ne- ja ntU-vartaloiset verbit, joista ensimmäiset ovat A-infinitiiviltään VtA-loppuisia (esim. huonota : huonone-) ja jälkimmäiset taipuvat kertoa-verbin tavoin (huonontu-). Sekaparadigma muodostuu näistä tyypeistä siten, että käytetään ne-verbin vokaalivartaloisia taivutusmuotoja ja muulloin ntU-verbin muotoja (siis ne-verbin konsonanttivartaloisten muotojen sijasta) (» § 349).

 
huonone- : huonontunut (~ huononnut) : huonontua ~ huonota | parane- : parantunut (~ parannut) : parantua (~ parata)

Eräät etA-loppuiset verbit taipuvat sekä ne-verbeinä että supistumaverbeinä, esim. aueta : aukeaa ~ aukenee, raueta : raukeaa ~ raukenee, seljetä : selkenee ~ selkeää.

Vaihtelua on myös supistumaverbien ja kertoa-tyypin verbien kesken sellaisissa tapauksissa kuin leiskua- ~ leisku‑, pursua- ~ pursu‑, tihkua- ~ tihku‑, versoa- ~ verso‑. Eräillä supistumaverbeillä on vokaalivaihtelua: kerkeä- ~ kerkiä‑, selkeä- ~ selkiä-. Muutamalla itse-vartaloisella verbillä on puhutussa kielessä tse-ainekseton i-vartalo, esim. tarvitse- ~ tarvi-. Oi-vartaloisten verbien taivutuksessa esiintyy länsimurteissa tyyppiä rähinöitse- edustavia muotoja.

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Taivutus

Yleistä

Taivutustyypit

Nominintaivutus

Yleistä

Luku

Sija

Possessiivisuffiksit

Nominien taivutusparadigmat

Verbintaivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot