Hakuohje 
SISÄLLYS > RAKENNE > Partikkelit > Konjunktiot > Yleistä > § 812 Mitä konjunktiot ovat?

§ 812 Mitä konjunktiot ovat?

Konjunktioina käytettävät sanat ovat pitkälti samoja kuin lausumapartikkeleina (» § 801) käytettävät, mutta konjunktioina niiden paikka lauseessa on kiinteä ja niiden tehtävät liittyvät selvemmin lausekkeiden ja lauseiden välisiin alistus- ja rinnastussuhteisiin.

 
Konjunktioina käytettäviä partikkeleita
eli(kkä), ellei, että, ja, jahka, jollei, jos, joskin, josko, jotta, koska, kuin, kun, kunhan, kunnes, -kä, mikäli, mutta, saati, sekä, sillä, sun, tahi, tai(kka), vaan, vai(ko), vaikka(kin), ynnä | ennen kuin, jos kohta, kun taas, niin x kuin -kin/myös y, joko – tai, sekä – että

Konjunktiot ovat taipumattomia sanoja, jotka kytkevät toisiinsa kahta tai useampaa lausetta, lauseketta, sanaa tai sananosaa luoden niiden välille tietyn syntaktisen ja semanttisen suhteen. Konjunktioilla on normaalisti lauseessa kiinteä paikka välittömästi toisen kytkettävän elementin edellä:

 
Me olisimme täällä niin onnellisia yhdessä, Esko ja sinä ja minä. (k) | Uimahallin saunan ovessa lukee, että uimapuku on riisuttava ennen lauteille menoa. (l) | Jos Södergran oli modernismin ”näky-raivotar”, oli Diktonius itse sen voimanero. (l)

Rakenteeltaan konjunktiot ovat yksiosaisia, liittokonjunktioita tai parikonjunktioita (» § 813). Syntaktisin perustein voidaan erottaa rinnastus- ja adverbiaalikonjunktiot (» § 818) sekä omina tyyppeinään yleiskonjunktio että ja vertailukonjunktio kuin (» § 816). Syntaktinen jako ei ole ehdoton, sillä sama konjunktio saattaa esiintyä kytkemässä syntaktisesti eri tavoin toisiinsa liittyneitä lause(kke)ita. Esimerkiksi konjunktiot jos, mikäli, ellei, jollei, koska ja vaikka luokitetaan pääkäyttönsä mukaisesti adverbiaalikonjunktioksi (esiintyvät adverbiaalilauseessa), mutta niitä voi käyttää myös täydennyslauseissa (» § 1148, 1151) sekä epärestriktiivisissä lisäyksissä (» § 1136). Sanoja vaikka, joskin ja jos kohta käytetään myös lausekerinnastuksissa (samanlainen vaikka vähän pienempi » § 1081).

Konjunktioita voi ryhmitellä semanttisesti sen perusteella, minkä merkityssuhteen konjunktio luo kytkemiensä lause(kke)iden välille. Tämän pohjalta ovat erotettavissa additiiviset, disjunktiiviset, kontrastiiviset, kausaaliset, konsessiiviset, konditionaaliset, finaaliset ja temporaaliset konjunktiot. (Näistä luvuissa Rinnasteiset rakenteet ja Adverbiaalilauseet.)

Huom. Konjunktiona käytettävä sana edellyttää kahta kytkettävää elementtiä, sanaa, sananosaa tai lausetta. Konjunktio ei kuitenkaan muodosta kummankaan osapuolen kanssa lauseketta. Tämä ominaisuus yhdistää konjunktioita muihin partikkeleihin, jotka sijoittuvat syntaktiseen rakenteeseen liitynnäisinä.

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Infinitiivit ja partisiipit

Substantiivit

Adjektiivit

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Numeraalit

Partikkelit

Partikkelit ja muut pikkusanat

Dialogipartikkelit

Lausumapartikkelit

Konjunktiot

Sävypartikkelit

Fokus- ja asteikkopartikkelit

Temporaalisia ja lokaalisia partikkeleita

Intensiteettipartikkelit

Interjektiot

Partikkeliketjut

Rajankäyntiä

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Lausuma ja vuoro

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Ellipsi

Vieruspari ja sekvenssi

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot