Hakuohje 
SISÄLLYS > RAKENNE > Partikkelit > Interjektiot > Yleistä > § 856 Mitä interjektioilla ilmaistaan?

§ 856 Mitä interjektioilla ilmaistaan?

Interjektiot eli huudahduspartikkelit ovat vakiintuneita kielellisen toiminnan yksiköitä, rituaalistuneita keinoja osoittaa affekteja johonkin odottamattomaan tapahtumaan tai asioiden käänteeseen – vaikka läsnä ei olisi kuulijoitakaan. Interjektioihin kuuluu affektisia reaktiivisia sanoja kuten huh, hui, äh jne., joilla osoitetaan sitä, miten jokin tapahtuma tai sattumus on vastaanotettu, tai vastaavasti reaktiota toisen puhujan vuoroon: oho, kas vain, höh, hmh, ahaa. Partikkelia no ~ noh käytetään dialogipartikkelina mm. uutisen vastaanottamiseen (» § 1051), mutta myös moittivana tai hoputtavana interjektiona tai harmistusta osoittavana huudahduksena jonkin vahingon sattuessa, vrt. Noh sano varis kun nokka katkes.

Lisäksi interjektioihin kuuluu sellaisia sanoja, joilla voi ilmaista ei-affektista asennoitumista, esim. aha, jaaha, kas vain, joilla osoitetaan vastaanotettu tieto uutiseksi. Tällaisten elementtien sijoittaminen dialogipartikkeleihin (» § 797) on myös mahdollista, sillä raja ei ole jyrkkä.

Interjektioiden yhteisenä nimittäjänä on niiden reaktiivisuus: niitä käytetään osoittamaan reaktiota tapahtuneeseen, edellä sanottuun tai puhujan omaan tunnetilaan. Keskeisiä interjektioita ovat seuraavat:

 
aah, ah, ai, hm, hoi, huh(huh) | hui, hyh, hyi, höh, yäk | no(h), oho, ohhoh, oi, voi | pah, pyh, uh

Interjektio voi esiintyä vuoron alussa, sisällä tai lopussa tai muodostaa vuoron yksin. Se voi välittää yhdellä sanalla kokonaisen tunnetta tai muuta asennoitumista kuvaavan psykofyysisen tilan.

Löin Schwartzin, Reinon ja Railin kanssa vetoa siitä, että Tuomiojasta tulee presidentti. Mutta pah, eipäs vaan tullut, vaikka meillä kotona kuinka jännitettiin. (k)
S: Hän painoi abiturienttina yhdeksänkymment kiloo.
V: HUII (p)
Siis se oli mulle järkyttävä kokemus siis voie:i: (P)

Interjektiot ovat kielellisen ja ei-kielelliseksi katsottavan ääntelyn, ”signaalien”, välimaastossa. Sikäli kuin ääntely on saanut vakiintuneen fonologisen asun, se on katsottavissa interjektioksi. Vanhastaan on interjektioina pidetty myös eläinten kutsumista merkitseviä ääntelyitä ja hokemia kuten kis kis, tse tse tai tuku tuku sekä kiteytyneitä onomatopoieettisia, ääntä matkivia ilmauksia kuten loiskis, viuh tai tööt. Näiltä kuitenkin puuttuu interjektioiden yksi keskeinen ominaisuus, reaktiivisuus.

Prototyyppisiä interjektioita ovat ekspressiiviset, puhujan tunne- tai mielentiloja osoittavat partikkelit (affektisista keinoista tarkemmin » § 1707). Seuraavassa on interjektioiden karkea ryhmittely.

 
Tunnetila Ilmaus
inho hyi, jak, yäk
hämmästys oho, ohhoh; hupsis
mielihyvä ah, aah, mmm
helpotus huhhuh
pelko hui
kipu aih, oioioi
innostus hihuu, jip(p)ii, jess
halveksunta höh, pyh
harmistus hm, äh, äsh
harkitseminen hmm

Huom. Interjektioiden luokka on periaatteessa avoin. Sanoja luodaan tarpeen mukaan, ja osittain ne kuluvat ja vaihtuvat kuten affektiiviset ilmaukset yleensäkin. Kiteytynein perussanasto on kuitenkin hyvin pysyvää. Interjektioita myös lainataan jonkin verran, kuten ruotsinkielistä alkuperää oleva tervehdys moi, italiasta peräisin oleva tervehdys tsau sekä englantilaisperäiset innostusta ilmaisevat jess, vau ~ vaude ja anteeksipyynnön ilmaus sori.

Kun voimasana muodostaa vuoron yksin tai partikkelien kanssa, se käyttäytyy interjektioiden tavoin. Voimasanat muistuttavat interjektioita myös prosodisesti sikäli, että niihin liittyy usein esim. poikkeavia sävelkulkuja ja äänteiden venytystä. Onkin yleistä, että jonkin interjektion ja voimasanan muodostama ketju toimii reaktiivisena vuorona: – Voi perkele kuitenkin, Harjunpää sanoi, – – (k). Jos samaa voimasanaa toistetaan, ensimmäinen on genetiivissä: Perkeleen perkele! (Voimasanoista tarkemmin » § 1725 – x.)

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Infinitiivit ja partisiipit

Substantiivit

Adjektiivit

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Numeraalit

Partikkelit

Partikkelit ja muut pikkusanat

Dialogipartikkelit

Lausumapartikkelit

Konjunktiot

Sävypartikkelit

Fokus- ja asteikkopartikkelit

Temporaalisia ja lokaalisia partikkeleita

Intensiteettipartikkelit

Interjektiot

Partikkeliketjut

Rajankäyntiä

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Lausuma ja vuoro

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Ellipsi

Vieruspari ja sekvenssi

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot