Hakuohje 
SISÄLLYS > RAKENNE > Nominaaliset lauseenjäsenet > Subjekti > Genetiivisubjektin analyysivaihtoehtoja > § 921 Kielioppiperinne ja tämän kieliopin käytäntö

§ 921 Kielioppiperinne ja tämän kieliopin käytäntö

Taustoittava pykälä

Nesessiivirakenteen genetiivisubjektia on analysoitu eri tavoin. Tässä kieliopissa se katsotaan nesessiiviverbin tai muun nesessiivisen predikaatin subjektiksi. Tämä on perusteltua etenkin nesessiivirakenteen keskeisten predikaattien kuten täytyy, pitää, on pakko, on määrä, on tarpeen sekä nesessiivisen verbiliiton on tehtävä yhteydessä. NP-subjekti on mahdollinen mutta huomattavasti harvinaisempi useiden adjektiivien yhteydessä, esim. Meidän on mahdollista ~ järkevää tehdä se. Parole-korpuksen sanomalehtiteksteissä se esiintyy korkeintaan n. 15 prosentissa predikaatin (on) tarpeellista, mahdollista, välttämätöntä ja järkevää sisältävistä lauseista. Monista tapauksista, jotka periaatteessa sallivat NP-subjektin, sitä ei käytännössä juuri löydy. Kun tällaisessa lauseessa ei ole NP-subjektia, subjektina voi pitää infinitiivilauseketta (» § 503).

Genetiivisubjektia on toisaalla pidetty nesessiivirakenteen infinitiivin valinnaisena subjektina, koska se tulkitaan aina myös tämän subjektiksi ja koska genetiivi on muutenkin infiniittisten lausekkeiden subjektin sija (Ikola 1974; Vilkuna 2000; on tehtävä -verbiliittoon tämä analyysi ei sovi). Genetiivisubjekti esiintyy A-infinitiivin yhteydessä myös permissiivirakenteessa (» § 502). Sekä siinä että referatiivirakenteessa (» § 538) se sijoittuu subjektin paikalle, jos hallitsevaa subjektia ei ole, ja tällöin lauseilla on sama hahmo kuin nesessiivirakenteella:

 
Nesessiivirakenne: Sinun olisi nyt syytä lähteä.
Permissiivirakenne: Sinun ei nyt anneta jäädä.

Referatiivirakenne: Sinun toivotaan nyt lähtevän.

Aiemmat kieliopit ovat pitäneet genetiivi-NP:tä sen historiallisen taustan vuoksi datiiviadverbiaalina (Penttilä 1963: 584), ts. kokijan tai vastaanottajan ilmauksena. Nykykielessä kokijaa ja vastaanottajaa ilmaistaan yleensä adessiivilla tai allatiivilla, jotka luovat erilaisen merkityksen kuin genetiivisubjekti. Tämä käy ilmi verrattaessa esim. verbejä sopia ja kuulua, joihin voi liittyä kumpi tahansa. Genetiivillä NP:n tarkoite osoitetaan velvoituksen tai suosituksen kohteeksi (a), allatiivilla itsenäisemmäksi toimijaksi tai arvioijaksi (b) (P. Leino 1986).

(a)
Urheilijoiden sopii hyvin poiketa Tampereelle matkallaan Moskovaan. | Siivoojan ei kuulu tiskata astioita.
(b)
Urheilijoille sopii hyvin poiketa Tampereelle matkallaan Moskovaan, – –. (l) | Tutkimuskeskuksen siivoojalle ei kuulu tiskata astioita. (A) [lappu työpaikan seinällä]

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Infinitiivit ja partisiipit

Substantiivit

Adjektiivit

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Numeraalit

Partikkelit

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Yleistä

Subjekti

Objekti

Yleistä

Transitiivisuus ja objektin semantiikka

Objektin sijat

Predikatiivi

Adverbiaalit

Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia

Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma

Predikatiiviadverbiaalit

Adverbiaalien merkitystehtäviä

Ajan adverbiaalit

Paikan ja tilan adverbiaalit

Habitiiviadverbiaalit

Tavan adverbiaalit

Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla

Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit

Kommenttiadverbiaalit ja konnektiivit

Adverbiaalin merkitys ja lauseketyyppi: kokoava katsaus

Lausuma ja vuoro

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Ellipsi

Vieruspari ja sekvenssi

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot