Hakuohje 
SISÄLLYS > RAKENNE > Nominaaliset lauseenjäsenet > Subjekti > Subjektin piirteet eri lausetyypeissä > § 922 Subjektipiirteet vs. perussubjekti

§ 922 Subjektipiirteet vs. perussubjekti

Useimmissa suppeakäyttöisissä erikoislausetyypeissä on subjektia muistuttava NP, joka kuitenkin merkittävästi poikkeaa perussubjektista (» § 891). Lausetyypeille on ominaista, että subjektin paikalla eli teemana on lauseke, joka on merkitykseltään ja diskurssiominaisuuksiltaan ainakin jossakin määrin subjektimainen. Siltä puuttuvat kuitenkin tyypillisen subjektin keskeiset ominaisuudet: nominatiivisija ja siten kongruenssi finiittiverbin kanssa; muoto-ominaisuuksiltaan se on adverbiaali tai objekti. Verbin jäljessä taas saattaa olla lauseke, joka on subjektin sijassa ja jolla on myös sen merkitysominaisuuksia. Subjektiominaisuudet voivat siis jakautua kahden NP:n osalle:

 
Subjektin paikka   Subjektin muoto  
Luodolla on lokki. [eksistentiaalilause]
Vaarilla on saari. [omistuslause]
Minusta tulee vaikuttaja. [tuloslause]
Minua keljuttaa tuommoinen. [tunnekausatiivilause]
Minun on sääli häntä.   [kokijan genetiivilause]

Muun kuin subjektin neutraali, oletusarvoinen sijoittuminen subjektin paikalle liittyy sen tyypilliseen tehtävään diskurssissa. Etenkin puheessa tämä lauseenjäsen koostuu usein persoona- tai demonstratiivipronominista tai on muulla tavoin määräinen ja yksilöity.

Lausetyypin neutraalin teeman hallitsevaa asemaa osoittaa, että se toimii refleksiivisen pronominin tai possessiivisuffiksin korrelaattina (a) (» § 1445). Se voi siis antaa tulkinnan toisen lausekkeen tarkoitteelle, mutta ei päinvastoin.

(a)
Lapsesta tuli isänsä näköinen. | Minnan kävi sääliksi ystäväänsä. | Jokaisella on sietorajansa. (l) | Isälläni oli tarkoituksensa pannessaan minut siihen. (l) | Kaarlea hävetti jälkeenpäin oma hätäännyksensä. (k)

Omistuslauseen kieliopillissijainen NP (e-subjekti) on varsin objektimainen (» § 923). Tunnekausatiivilauseen kokijaobjekti on tarkoitteeltaan elollisena ja aistivana subjektimainen. Subjekti ilmaisee ärsykkeen, joka aiheuttaa tunteen tai tuntemuksen, mikä niin ikään on subjektille tyypillinen piirre. Objektin ominaisuuksia ärsykkeen ilmaisevalla NP:llä ei ole; se ei esimerkiksi voi olla partitiivissa. Kokijan genetiivirakenteissa ei ole genetiivi-NP:n lisäksi toista subjektimaista lauseketta, ei myöskään tuloslauseessa, jonka kieliopillissijainen NP on predikatiivi (» § 957).

Eräät kieliopin ilmiöt ovat ominaisia vain perussubjektillisille rakenteille ja sulkevat pois erikoislausetyypit. Tällainen on ensinnäkin yksipersoonainen passiivi (b) (» § 1313). Toiseksi vain perussubjektin saava infinitiivilauseke voi olla hallitsevan rakenteen kanssa samasubjektinen (» § 501). Tämä ilmenee esim. verbeistä haluta ja pyrkiä, jotka edellyttävät samasubjektista infinitiiviä (c).

(b)
Tällä ei vielä tulla kuuluisaksi (~ *kuuluisia). | Uhria ei lainkaan säälitty (~ *tultu sääli).
(c)
En haluaisi sääliä (~ *käydä sääliksi) ketään. | Pyrimme tulemaan kuuluisiksi (~ *kuuluisia).

Kolmanneksi infiniittinen verbi saa genetiivisubjektin vain silloin, kun vastaava jäsen toimii finiittiverbin perussubjektina (d). Jos erikoislausetyyppi on infiniittisessä rakenteessa mahdollinen, sen subjektimainen jäsen on samassa muodossa kuin finiittiverbinkin yhteydessä (e).

(d)
Kaikki uskoivat meidän tulevan kuuluisiksi (~ *kuuluisia). | Laki sallii ihmisen omistaa eläimiä.
(e)
Kaikki uskoivat meistä tulevan kuuluisia ~ heillä olevan eläimiä.

Huom. Koska subjektin käsite on ollut joidenkin kielten kuvauksessa hyödyllinen, monet syntaksin teoriat ottavat sen kannan, että näin on kielissä yleensä ja että jokaisessa lauseessa on subjekti. Näin ajatellen kahdesta eri tavoin subjektimaisesta jäsenestä on siis aina jompikumpi nimettävä subjektiksi. Suomalaisessa kielioppiperinteessä on tunnustettu subjektittomien lauseiden mahdollisuus mutta yleensä pyritty löytämään lauseesta subjekti, mikäli mahdollista. Pääkriteerinä on ollut NP:n roolisuhde predikaattiverbiin ja sija. Tämän kieliopin kanta on, että subjektin käsite on hyödyllinen vain niissä lausetyypeissä, joissa kriteerit ovat selkeät, ja että tärkeämpää kuin subjektin nimeäminen on subjektimaisten piirteiden jakauma.

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Infinitiivit ja partisiipit

Substantiivit

Adjektiivit

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Numeraalit

Partikkelit

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Yleistä

Subjekti

Objekti

Yleistä

Transitiivisuus ja objektin semantiikka

Objektin sijat

Predikatiivi

Adverbiaalit

Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia

Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma

Predikatiiviadverbiaalit

Adverbiaalien merkitystehtäviä

Ajan adverbiaalit

Paikan ja tilan adverbiaalit

Habitiiviadverbiaalit

Tavan adverbiaalit

Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla

Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit

Kommenttiadverbiaalit ja konnektiivit

Adverbiaalin merkitys ja lauseketyyppi: kokoava katsaus

Lausuma ja vuoro

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Ellipsi

Vieruspari ja sekvenssi

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot