Hakuohje 
SISÄLLYS > RAKENNE > Nominaaliset lauseenjäsenet > Subjekti > Subjektin piirteet eri lausetyypeissä > § 924 Tämä olen minä: ekvatiivilauseen kaksi subjektitarjokasta

§ 924 Tämä olen minä: ekvatiivilauseen kaksi subjektitarjokasta

Ekvatiivilauseessa on kaksi NP:tä samassa muodossa; ne ovat keskenään symmetrisessä suhteessa ja semanttisilta rooleiltaan identtiset (» § 950). Niinpä on melko yhdentekevää, kumpi katsotaan subjektiksi ja kumpi predikatiiviksi. Ratkaiseva on lauseen informaatiorakenne: teemapaikassa olevan NP:n tarkoite on samastuksen lähtökohta, joka on tilanteessa puheena tai muuten kontekstisidonnaisempi (» § 1370).

 
Pelkäsin kuollakseni turvallisuuspoliisin väliintuloa, mutta hän vain rauhoitteli minua sanomalla: – Älä huolehdi, tämä on Shanghai, ei Peking, mies kertoo. (l) | 30-vuotias Harris ilmoitti jäävänsä pois USA:n olympiakarsinnoista, – –. Harris oli se juoksija, joka päätti Edwin Mosesin 122 perättäisen voitokkaan juoksun putken. (l)

Subjektin erottamiselle on peruste silloin, kun NP:illä on eri persoona tai luku. Tällöin voidaan kongruenssin perusteella pitää subjektina sitä NP:tä, jonka mukaan verbi kongruoi, vaikka tämä olisi verbin jäljessäkin (Tuo olen minä) (» § 1270):

 
Minä olen tuo tuossa vasemmalla. | Tuo tuossa vasemmalla olen minä. | Jos sinä olisit minä… | Isovanhempani ovat tuo ankaran näköinen pariskunta tuossa vasemmalla.

Kun molempien NP:iden persoona ja luku on sama, subjektiksi voi tulkita niistä yksilöidymmän, esim. erisnimellä mainitun pikemmin kuin roolikuvauksella mainitun (Helsingin juhlaviikkojen taiteellinen johtaja). Infiniittisessä ekvatiivirakenteessa genetiivimuoto osoittaa toisen NP:n välttämättä subjektiksi:

 
En ollut tiennyt Esa-Pekka Salosen olevan juhlaviikkojen johtaja. | En ollut tiennyt juhlaviikkojen johtajan olevan Esa-Pekka Salonen.

Huom. Ekvatiivilauseen subjektin määrittämiseksi on esitetty testejä, jotka perustuvat lauseen muunteluun (esim. Numminen 1959; Koski 1969). Ongelmana on, että lauseen tulkitseminen ekvatiiviseksi perustuu päättelyyn ja kontekstuaalisiin tekijöihin, joita muunnos ei säilytä (Kelomäki 1997). On myös mahdollista pitää subjektina aina verbinetistä NP:tä ja sanoa tapauksissa Tuo olen minä predikatiivin ja verbin kongruoivan (Hakulinen – Karlsson 1979: 191; P. Leino 1982b: 157–159). Koska kuitenkin kongruenssi on suomessa vahvempi subjektikriteeri kuin sijainti – subjekti voi hyvin sijaita verbin jäljessä, esim. Nopeimpia olivat kolmasluokkalaiset – niin on yksinkertaisinta, jos se ratkaisee asian myös ekvatiivilauseiden tapauksessa.

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Infinitiivit ja partisiipit

Substantiivit

Adjektiivit

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Numeraalit

Partikkelit

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Yleistä

Subjekti

Objekti

Yleistä

Transitiivisuus ja objektin semantiikka

Objektin sijat

Predikatiivi

Adverbiaalit

Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia

Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma

Predikatiiviadverbiaalit

Adverbiaalien merkitystehtäviä

Ajan adverbiaalit

Paikan ja tilan adverbiaalit

Habitiiviadverbiaalit

Tavan adverbiaalit

Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla

Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit

Kommenttiadverbiaalit ja konnektiivit

Adverbiaalin merkitys ja lauseketyyppi: kokoava katsaus

Lausuma ja vuoro

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Ellipsi

Vieruspari ja sekvenssi

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot