Hakuohje 
SISÄLLYS > RAKENNE > Nominaaliset lauseenjäsenet > Objekti > Yleistä > § 925 Millaisia objekteja on?

§ 925 Millaisia objekteja on?

Objekti on täydennys, jonka sijana vaihtelevat partitiivi, genetiivi, nominatiivi ja akkusatiivi. Prototyyppinen on objekti, jonka tarkoitteessa subjektin tarkoite saa tai pyrkii saamaan toiminnallaan aikaan tilan tai paikan muutoksen. (» Asetelma 144.)

Asetelma 144: Objektin lajit ja sijat
Totaaliobjekti   Partitiiviobjekti
Genetiivi (yksikössä)   Partitiivi
Kirjailija poltti viimeisen käsikirjoituksen.   Olen juuri lyhentämässä juhlamekkoani.
Nominatiivi    
Annapas minulle sakset ja mittanauha.    
Akkusatiivi (vain pronomineilla)    
Minä voin viedä sinut kotiin.    

Keskeinen ero on partitiiviobjektin ja muunsijaisen objektin välillä (» § 930). Näissä muissa sijoissa olevaa objektia sanotaan totaaliobjektiksi. Partitiiviobjekti osoittaa tilanteen tai objektin tarkoitteen rajaamattomaksi, totaaliobjekti rajatuksi kokonaisuudeksi (» § 931). Totaaliobjektin sija riippuu toisaalta lauserakenteesta, toisaalta itse objekti-NP:stä: genetiivi on mahdollinen vain yksikössä, akkusatiivi vain ihmistarkoitteisilla pronomineilla (» § 934935).

Objektina toimii substantiivilauseke eli NP, infiniittinen lauseke tai lause (» asetelma 145; repliikistä objektina » § 1476).

Asetelma 145: Objektin rakennetyypit
Objektityyppi Esimerkki
NP Söin jäätelön. Koira vetää pulkkaa.
A-infinitiivilauseke Haluan juosta maaliin asti. Annan pyykkien kuivua.
Referatiivirakenne Luulisin hintojen laskevan.
Että-lause Luulisimme, että hinnat laskevat.
Alisteinen kysymyslause Ihmettelin, lähtikö hän jo ~ miksi hän lähti jo.
Repliikki Hän vastasi: ”Väliäkös sillä.”

NP:n objektikseen saavat verbit ilmaisevat yhtä hyvin konkreettista tekemistä (kaataa laho puu, syödä hyvä ateria, pudottaa avain) kuin abstraktimpia suhteita (kaataa esitys, syödä pääomaa, pudottaa osakkeen arvo). Mentaaliset ja abstraktismerkityksiset verbit voivat esiintyä monentyyppisen objektin kanssa. Esimerkiksi muistaa voi saada objektikseen konkreettisen tai abstraktin NP:n, A-infinitiivilausekkeen, referatiivirakenteen tai finiittisen lauseen.

(a)
Mäkin muistin sut heti. (k) | Kuvaa katsoessani muistin ambulanssien äänet, ihmisten huudot, autontorvien taukoamattoman tuuttailun. (k) | Juo riittävästi ja muista syödä. (E) | Säikähdin, kun muistin opettajan luvanneen tulla Seinäjoelle yöksi. (k) | Aioin pistää tupakaksi, mutta muistin ettei Lea antanut polttaa sisällä. (k) | En muistanut, missä ravintola Isoo-Antti oli, – –. (k)

Objekti on subjektia harvemmin elollistarkoitteinen. Monet verbit edellyttävät nimenomaan elotonta objektia (kirjoittaa, rakentaa, purkaa, ilmaista). Elollista objektia edellyttävät esim. verbit auttaa, kutsua (johonkin), puhutella, mielistellä, aivopestä, murhata. Kaksi keskeistä elollista objektia suosivaa ryhmää ovat kokijaobjektilliset, tunnetta tai sen aiheuttamista ilmaisevat verbit kuten pyörryttää, itkettää, pelottaa (b) (» § 465) sekä käyttäytymiseen tai tiedontilaan vaikuttamista ilmaisevat verbit kuten opettaa, kieltää ja kehottaa (c) (» § 479).

(b)
Minua hihityttää, mutta varon näyttämästä sitä Andylle. (k) | Hän ei halunnut suututtaa miehiä. (k)
(c)
Ture Ara opetti minut hengittämään oikein. (l) | Virkavelvollisuuteen vedoten heitä kiellettiin puhumasta mitään edes työtovereilleen. (l)

Huom. Nimitys partitiiviobjekti perustuu sijamuotoon, mutta totaaliobjekti on kolme sijamuotoa kattava syntaktinen käsite. Samalla tavoin syntaktisena käsitteenä on käytetty termiä akkusatiiviobjekti (G. Karlsson 1966a; Hakulinen – Karlsson 1979: 181; Vilkuna 2000: 118). Toisaalta tämän termin käyttö on perustunut siihen, että muita objektin sijoja kuin partitiivia on nimitetty akkusatiiviksi (» § 1226) (esim. Ikola 1961a; Siro 1964b: 22–23, 74). Aiemmin on totaaliobjektin vastapoolina puhuttu partiaalisesta objektista, osaobjektista (Setälä 1973 [1880]: 17; Penttilä 1963: 588–589). Osaan perustuva nimitys ei tee oikeutta partitiiviobjektin käytölle, jossa on merkittävänä tekijänä myös aspekti ja kielteisyys. Totaaliobjekti sen sijaan esittää kokonaisuutena joko objektitarkoitteen tai koko tilanteen.

Objektin n-päätteistä sijaa nimitetään tässä kieliopissa yksinkertaisuuden vuoksi genetiiviksi. Muista genetiivin käytöistä se eroaa siinä, että sitä käytetään vain yksikössä.

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Infinitiivit ja partisiipit

Substantiivit

Adjektiivit

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Numeraalit

Partikkelit

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Yleistä

Subjekti

Objekti

Yleistä

Transitiivisuus ja objektin semantiikka

Objektin sijat

Predikatiivi

Adverbiaalit

Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia

Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma

Predikatiiviadverbiaalit

Adverbiaalien merkitystehtäviä

Ajan adverbiaalit

Paikan ja tilan adverbiaalit

Habitiiviadverbiaalit

Tavan adverbiaalit

Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla

Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit

Kommenttiadverbiaalit ja konnektiivit

Adverbiaalin merkitys ja lauseketyyppi: kokoava katsaus

Lausuma ja vuoro

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Ellipsi

Vieruspari ja sekvenssi

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot