Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Taivutus > Nominintaivutus > Nominien taivutusparadigmat > Substantiivit ja adjektiivit > Erisnimet > § 98 Vartalonvaihtelut erisnimien taivutuksessa

§ 98 Vartalonvaihtelut erisnimien taivutuksessa

Henkilönnimien taivutus on periaatteessa samanlaista kuin muidenkin nominien, mutta nimissä ei ole yhtä paljon vartalonvaihteluja. Etunimet, joissa on suoran astevaihtelun alainen geminaatta, taipuvat muiden nominien tapaan, esim. Matti : Matin, Pirkko : Pirkolla, mutta muuten astevaihtelu saattaa jäädä toteutumatta (a) (» § 44). Jos kuitenkin sama sana esiintyy sekä yleis- että erisnimenä, suoran astevaihtelun alaisilla etunimillä voi olla kahtalaista taivutusta, mutta harvalukuisilla käänteisen astevaihtelun alaisilla nimillä on yleisnimen mukainen taivutus tavallisempaa (b). Joissain nimissä astevaihtelu on kuitenkin säännöllistä, esim. Sointu : Soinnun.

(a)
Erisnimiä Yleisnimiä
Ilpo : Ilpon kelpo : kelvon
Mika : Mikan vika : vian
Jyrki : Jyrkin arki : arjen
Tatu : Tatun katu : kadun
(b)
Erisnimiä
Satu : Sadun ~ Satun
Säde : Säteen
Aarre : Aarren
Yleisnimiä
satu : sadun
säde : säteen
aarre : aarteen

Myöskään vartalonloppuinen i : e-vaihtelu ei erisnimissä useinkaan toteudu, vaan ne taipuvat (yksikössä) i-vartaloisina:

(c)
Erisnimiä Yleisnimiä
Helmi : Helmin helmi : helmen
Tuuli : Tuulin tuuli : tuulen

Sukunimet taipuvat tavallisesti vastaavan yleisnimen tapaan, esim. Helle : Helteen, Kilpi : Kilven, Lintunen : Lintusen. Yleisnimen puuttuessakin jonkin morfologisen johdostyypin tai muotin mukaiset monitavuiset sukunimet taipuvat edustamansa sanatyypin mukaisesti, esim. Hillilä : Hillilöiden, Korhonen : Korhosta. Sellaiset nimet kuin Manner, Tanner, Auer ovat erisniminä yksivartaloisia i-vartaloita: Mannerin, Tanneria, Aueria, vaikka ne yleisniminä ovatkin kaksivartaloisia e-vartaloita (manner : manteree- : mannerta). Toisaalta jotkin yleiskielen e-vartalot voivat niminä taipua i-vartaloinakin: Kiiski : Kiiskin ~ Kiisken, Lampi : Lammin ~ Lammen. Myös astevaihtelussa esiintyy variaatiota: Ryti : Rytin ~ Rydin, Runne : Runteen ~ Runnen, Raade : Raaden (~ Raateen).

Konsonanttiloppuinen etu- tai sukunimi taipuu i-vartaloiden tavoin, jos vastaavaa yleisnimeä ei ole tai jos nimi on vieraskielinen tai vierasperäinen (d); vieraskielisissä s-loppuisissa nimissä saattaa esiintyä myös rikos-tyyppisten sanojen taivutusta (e). Kieleen vakiintuneet s-loppuiset nimet taipuvat rikos-nominien tapaan, jotkin varas-nominienkin tapaan (f).

(d)
Marjut : Marjutin | Oskar : Oskarin | Aslak : Aslakin | Karlsson : Karlssonin | David : Davidin
(e)
Carlos : Carlosin ~ Carloksen : Carlosia (~ Carlosta) | Sampras : Samprasin (~ Sampraksen) | Davis : Davisin : Davisiä
(f)
Markus : Markuksen : Markusta | Iiris : Iiriksen | Tuomas : Tuomaksen ~ Tuomaan | Kailas : Kailaan | Aristoteles : Aristoteleen (~ harv. Aristoteleksen) | Kunnas : Kunnaksen (~ harv. Kunnaan) | Kallas : Kallaksen | Sailas : Sailaksen

Suomenkielisten paikannimien taivutus noudattaa pitkälti yleisiä astevaihtelun ja muun vartalonvaihtelun periaatteita. Nimeä edustava paikanilmaus on vakiintuneesti joko sisä- tai ulkopaikallissijainen (» § 1242) ja yleensä yksiköllinen, joskus monikollinenkin. Esimerkiksi inen-loppuisilla paikannimillä tavallisin on monikollinen taivutusvartalo ja paikan ilmauksissa sisäpaikallissija: Huittinen : Huittisissa, Kauniainen : Kauniaisissa, mutta Parainen : Paraisilla, Kaustinen : Kaustisella.

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Taivutus

Yleistä

Taivutustyypit

Nominintaivutus

Yleistä

Luku

Sija

Possessiivisuffiksit

Nominien taivutusparadigmat

Verbintaivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot