Vuoden 1705 almanakka


Almanakkasanastoa

Taustaa
Kalenteriosa
Liitekirjoitus
Ennustukset
Almanakkasanastoa
 Astrologista sanastoa
Lähteet

 

Almanakka | Perusaikayksiköitä nimeävät sanat | Kuukausien nimet | Viikonpäivien nimet

Almanakka

Tammelinin almanakat antoivat suomenkielisten almanakkojen kalenteriosalle kielipohjan, joka kesti puolitoista sataa vuotta: vielä 1800-luvun puolivälissä kalenteriosasta löytyvät esimerkiksi pimeneminen, gradi, planeti ja kevä päivän tasaus. Vuoden 1705 almanakka ylti silloisen suomen kirjakielen tasolle, mutta 1800-luvun puolivälissä kalenteriosan kieli oli tietenkin jo silmiinpistävän konservatiivista.

Itse almanakasta Tammelin käytti myös suomenkielistä nimeä ajanluku ’ajanlasku’. Yhdyssanan perusosa on substantiivijohdos verbistä lukea, jolla on vanhastaan ollut myös merkitys ’laskea’. Kirjasuomessa ajanluku esiintyy ensimmäisen kerran jo Agricolan tekstissä, ajanlasku sen sijaan vasta eräässä vuoden 1752 asetustekstissä.

Murteissa almanakkaa saatetaan nimittää ilmakirjaksi. Tämä johtuu siitä, että ainakin kansalle sääennustukset olivat merkittävä almanakan osa. Kirjasuomessa ilmakirja esiintyy ensimmäisen kerran vuoden 1642 Raamatussa: "[Tästä raamatunkohdasta kuningas] näke nijncuin Almanachast eli ilmakirjast, cuinga cauwan hänen hywin käy hallituxesans." Tammelinkin käyttää sanaa muttei täysin almanakan synonyyminä:

wielä tänäkin päiwänä nimittäwät Almanacan kirjoittajat ilman muutoxet Almanacoisans ainoastans sen tähden että he taidaisit nijden Ihmisten hembeyttä [’uteliaisuutta’] palwella, jotca Almanacat ilma kirioina ja nijden kirjoittajat tietäijnä pitäwät.

 

Perusaikayksiköitä nimeävät sanat

Perusaikayksiköitä nimeävät sanat ovat esiintyneet suomen kirjakielessä 1500-luvulta lähtien; Tammelinin almanakassa esimerkiksi näin:

[Jumala on] asettanut ne Taiwalliset walkeudet, Taiwan corkeudella walistaman Maata, ja eroittaman aicoja, Päiwä Yöstä, Suwe Talwesta, yhden Cuucauden ja Wijcon, ja yhden Hetken ja Minutin toisesta.

Vuosi, päivä ja ovat hyvin vanhoja omaperäisiä sanoja, joilla kaikilla on vastineita lähisukukielten lisäksi myös etäsukukielissä. Yhdyssanan kuukausi alkuosana on ikivanha taivaankappaletta tai kuukautta nimittävä sana, loppuosana sana kausi, jonka alkuperä on tuntematon. Viikko on germaaninen laina. Germaaninen alkumuoto on merkinnyt ’vaihdosta’, ja tämä merkitys on kytkeytynyt kuun vaiheisiin siten, että sana on tarkoittanut 14 päivän pituista ajanjaksoa. Suomen murteissa viikko on vanhastaan merkinnyt ’pitkähköä aikaa’. Tämä merkitys esiintyy nykymerkityksen ohella kirjasuomessa 1800-luvulle asti.

Vuoden synonyyminä esiintyy sana ajastaika. Sanaa on käytetty suomen kirjakielessä Agricolasta lähtien. Sillä on vastine useissa lähisukukielissä. Kysymyksessä on aika-sanan kahdesta eri muodosta koottu yhdyssana, "ajasta aika". Murteissa tavataan lyhentyneitä muotoja aastaika, aastaki, aasta. Viimeksi mainittu on samannäköinen kuin nykyviron ’vuosi’, aasta.

Päivä-sanaa Tammelin käyttää paitsi vuorokauden osan nimenä ja päivämäärissä myös merkityksessä ’aurinko’:

Uusi Cuu cujn [’joka’] tapahtu 15 . päiwänä [päivämäärässä] meillä ombi, se pisin päiwä ja lyhin Yö, joca tapahtu 13: p: Kesä Cuusa;

ja tapahtu silloin cosca Auringo käy Waagan ensimäisen gradiin, ja teke toisen kerran tänä wuonna, Päiwän [= vuorokauden osan nimi] ia Yön yhtä pitkäxi, joca tapahtu 13 . p . Syys Cuusa;

Usi Cuu on wähä lewotoinen, Aamulla syngiän sumun cansa, wan päiwällä caunin päiwän paisten [’auringonpaisteen’];

Suloinen Päiwän Paiste.

Myös suomen nyky-yleiskielen päivä-sanalla on selvästi merkitys ’aurinko’ sen tapaisissa yhteyksissä kuin päivänpaiste ja päivettyä, vaikka aurinko-sana onkin muuten sen tästä merkityksestä myöhemmin syrjäyttänyt.

Aikayksikön päivää täsmällisemmin nimeävä vuorokausi ei esiinny vuoden 1705 almanakassa, eikä sitä liene muissakaan vanhoissa almanakoissa. Sana on kyllä ensi kertaa mainittu jo Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637. Yhdyssanan perusosa, ajanjaksoa merkitsevä kausi, on alkuperältään tuntematon; sillä on vastineita eräissä lähisukukielissä ja saamessa. Vanhassa kirjakielessä se esiintyy vain yhdyssanojen perusosana, Agricolasta lähtien yhdyssanassa kuukausi. Itsenäiseksi sanaksi kausi on vakiintunut vasta 1900-luvun alkupuolella. Tammelinin vuoden 1705 almanakassa kausi on yhdyssanassa vuosikausi:

Ilman sitä osottawat ne [almanakat] caicki lijckumattomat pyhät, nijncuin myös Pääsiäis-Juhlan, nijden sijtä rippuwain lijckuwaisten pyhäin cansa, coco wuosicauna.

Hetki merkitsee Tammelinin almanakassa ’tuntia’, kuten vanhassa kirjasuomessa on Agricolasta lähtien tavallista:

nijncuin Ruotzalaiset, sawat heidän Uden ja täyden Cuusa wähä ennen cuin hetket ja minutit täsä osottawat, mutta jotca paremin Idäsä asuwat nijncuin Carjalaiset, Wirolaiset ja Estiläiset näkewät ne wähä hiljemmin [’myöhemmin’].

Hetki-sana voi saada almanakassa myös merkityksen ’tietty ajankohta’:

sillä ensist näytäwät ne [almanakat] päiwät ja hetket nijn myös Auringon juoxun, neljän Wuoden ajan jälken.

 

Kuukausien nimet

Lounaissuomalaiset kuukausien nimet yleistyivät koko maahan painettujen almanakkojen myötä. Vielä Agricola käytti elokuusta nimiä mätä- ja kylvökuu ja joulukuusta nimeä talvikuu, mutta jo 1600-luvun virsikirjat ovat nykyisten nimien kannalla.

Sarja huhti-, touko-, kesä-, heinä- ja elokuu on syntynyt maanviljelijän työvaiheiden mukaan. Vanhan kirjasuomen pohjana ovat lounaismurteet, minkä takia kesäkuun alkuosa ei ole todennäköisesti tarkoittanut ’kesää’: tässä merkityksessä, vuodenajan nimenä, käytetään lounaismurteissa suvi-sanaa. Näin on myös vuoden 1705 almanakassa, myös yhdyssanassa suvi-ilma:

Suwesta. Se ihana ja lämmin Suwi, saa alcuns Auringon sisällekäydes ensimäisen Crapun gradin;

tänä wuonna ombi meille tulewa caunis suwi ilma secaisin päiwä paistella suloisella satella ja tywenellä.

Kesä vuodenajan nimenä on suven itämurteinen synonyymi. Suomen lounaismurteissa kesä-sanalla on merkitys ’kesanto’, ja kesäkuu onkin todennäköisesti alkujaan merkinnyt ’kuuta, jolloin kesanto ensi kertaa kynnetään’. Näin ollen tämäkin kuukausi olisi nimetty maanviljelijän työn mukaan. Suvikuu ei esiinny vuoden 1705 almanakassa mutta kylläkin vuoden 1706:

Se lämmin Suwi joca caicki ilahutta, saapi alcuns Auringon sisälle käydes Crapun merkijn, joca tapahtu tänä wuonna 13 . p . Suwi Cuusa.

Helmikuu on Tammelinin almanakassa muodossa Helme Cuu. Helme (genetiivissä helmeen) on helmi-sanan synonyymi. Kumpikin sana esiintyy vanhassa kirjasuomessa. Helmikuun alkumerkitys on ilmeisesti ollut ’kuukausi, jonka aikana erikoisten sääsuhteiden vallitessa muodostuu jäähelmiä puiden oksiin’.

Tammelin ilmoittaa jokaisen kuukauden alussa, montako päivää kuussa on. Nyky-yleiskielestä poiketen hän käyttää ulkopaikallissijaa, adessiivia:

Elo Cuulla on 31 Päiwä (pro elokuussa on 31 päivää).

Nyky-yleiskielestä poikkeava sijamuoto on myös päivämäärissä. Tammelin käyttää partitiivin sijasta inessiiviä, joka on yleinen vanhassa kirjasuomessa:

ja meillä ombi, se pisin päiwä ja lyhin Yö, joca tapahtu 13: p: Kesä Cuusa [pro kesäkuuta]

tämä aica cutzutan Kewä päiwän tasauxexi, cuin tapahtu 11 . p . Maalis Cuusa [maaliskuuta]

 

Viikonpäivien nimet

Viikonpäivien nimet lauantaita lukuun ottamatta ovat kansainvälisiä auringon ja kiertotähtien ja näiden jumaluuksien nimiä. Lauantai on yhteispohjoismainen sana ja on alkujaan muinaisnorjan laugardagr ’pesupäivä’. Vuoden 1705 almanakassa viikonpäivien nimiä on vain yhdyssanan perusosana kohdissa, joissa nimetään jokin erityinen päivä:

Laski[ais] Tijst[ai]
Tuhca keskiwijko
Kirsi torstai ’kiirastorstai’
Pitkäperjan[tai]
Palmu S[unnuntai]

Muutoin viikonpäivät on erotettu toisistaan kirjaimilla a, b, c, d, e, f ja g, siten että a merkitsee sunnuntaita, b maanantaita ja niin edelleen. Laskiaistiistain kirjallinen ensiesiintymä on vuoden 1705 almanakassa.

Kirsi torstain ’kiirastorstai’ alkuosa kirsi on kansanetymologinen kehittymä alkuperäisestä ja myöhemmin palautetusta kiiras-alusta. Torstai kirjoitettiin vuosikymmenestä toiseen almanakoissa kahdella tavalla: Kirsi torstai mutta Helatuorstai.

 

 


©  Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 
2005