Hemminki Maskulainen – virsirunoilija


Hemmingin virsikirja 400-vuotias

Hemmingin virsikirja 400-vuotias
Eurooppalaista virsirunoutta
Raamattuvirsistä omiin virsiin

Mitä Hemminki sanoi?

Miten Hemminki sanoi?

Hemmingin sanat

Kansanrunoudesta tyylikeinoja
Miten Hemminki kirjoitti?
Hemmingin perintö
Lähteet
Liitteet

Runoilijan virret

Hemminki Maskulaisen virsikirjan on arvioitu ilmestyneen neljäsataa vuotta sitten 1605. Virsikirja on sekä Suomen kirkon että suomen kirjakielen merkkiteos. Kirja vahvisti luterilaista uskoa ja edesauttoi suomen kirjakielen kehitystä. Se vaikutti muun muassa vuoden 1642 Raamatun kieleen, ja kirjoittajaa itseään on sanottu suomenkielisen kirjallisen runon ensimmäisten vuosisatojen merkittävimmäksi runoilijaksi.

Hemmingin virsikirjan ensimmäisen painoksen nimeä ei varmasti tiedetä, koska molemmista tämän painoksen jäljellä olevista kappaleista puuttuu kansilehti. Todennäköisesti nimi on kuitenkin ollut sama kuin toisessa painoksessa vuodelta 1630: Yxi Vähä [’pieni’] Suomenkielinen Wirsikiria.

Hemminki Maskulainen syntyi Maskussa tai Turussa noin 1550 porvarisperheeseen. Hän opiskeli Turun katedraalikoulussa. Koulun rehtorina ehti hänen aikanaan olla Jaakko Finno, Hemmingin edeltäjä suomenkielisten virsien historiassa. Hemminki Maskulaisen virsikirja ei nimittäin ole aivan ensimmäinen suomenkielinen virsikirja, sillä Jaakko Finnon virsikirja oli ilmestynyt noin vuonna 1583. 

Hemmingin virsikirjalleen antama nimi ei ole totuudenmukainen: virsikirjassa ovat kaikki Finnon virsikirjan 101 virttä, mutta niiden lisäksi 131 uutta virsirunoa. Yhteensä virsikirjassa on 242 virttä. Niitä ei ole numeroitu, vaan nykylukijasta kirja muistuttaa  enemmän runo- kuin virsikirjaa. Sitä voikin sanoa ensimmäiseksi suomenkieliseksi runoantologiaksi, koska Finnon ja Hemmingin  kirjoittamien runojen lisäksi siinä on myös viisi Turun tuomiorovasti Pietari Melartopaeuksen runoa. Seuraava suomenkielinen yhtä laaja yhden tekijän runokokoelma ilmestyi vasta parin vuosisadan päästä.

Hemminki Maskulainen oli Maskun kirkkoherra. Nimi tuli virkapaikan mukaan: vielä opiskeluaikana se oli ollut Hemminki Henrikinpoika Hollo. Pappina Hemminki koki syvästi aikansa uskonnolliset ristiriidat. Mikael Agricola oli Hemmingille rakas ja läheinen, myös siksi että hänen poikansa oli Hemmingin koulutoveri. Kuningas Juhana III suosi kuitenkin katolista uskoa, minkä takia Hemminkikin joutui ainakin messukaavan suhteen joustamaan katolisuuden suuntaan. Tosin vastauskonpuhdistus vain hipaisi valtakuntaa, sillä kun valtaistuimelle nousi Puolan kuningas Sigismund, joka oli Juhanaakin jyrkempi katolilainen, papisto hätääntyi. Se kokoontui Uppsalaan ja julisti Ruotsin olevan luterilainen. Luterilaisuuden aseman vahvisti Kaarle-herttuan nouseminen hallitsijaksi.

Tämä kaikki tapahtui ennen vuotta 1605, jolloin Hemminki Maskulaisen virsikirja ilmestyi. Varmasti Turun tuomiokapitulin päätökseen teettää uusi virsikirja vaikuttivat juuri menneiden vuosikymmenten tapahtumat. Hemmingin virret onkin koettu opillisesti oikeiksi: ne ovat yhdessä Finnon virsien kanssa niin sanotun Vanhan virsikirjan (1701) runko, ja tämä virsikirja taas oli käytössä lähes kaksisataa vuotta.

Nykyisessäkin virsikirjassa on yhteensä 45 Hemmingin virttä: 43 virsikirjan virttä ja kaksi virttä Hemmingin suomentamasta Piae cantiones -laulukokokoelmasta Vanhain Suomen maan Pijspain ja Kircon Esimiesten Latinan kielised laulud, 1616.