Karjala – kieli, murre ja paikka


Suomen kielen karjalaismurteet

 
Mistä puhutaan, kun puhutaan Karjalasta?
Kieltä ja murrettaKartta
Miksi nykyään on kaksi Karjalaa ja kahden kielen karjalaa?
Karjalan kielen murteet
Suomen kielen karjalaismurteet
Karjalan kielen ja suomen karjalaismurteiden tulevaisuus
Karjala-nimistä Suomen Karjala ja Venäjän Karjala
Karjalankielisten paikannimien taivutuksesta
Karjalan kielen ja murteiden nimittämisestä
Kirjallisuutta

 

Kaakkoismurteet

Suomen kielen kaakkoismurteet eivät ole murteistona kovin yhtenäinen ryhmä. Kaakkoismurteita puhuttiin ennen vuosien 1939–1944 sotia alueella, johon kuuluivat Karjalankannas ja Viipurin länsipuoliset pitäjät Virolahtea, Miehikkälää ja Luumäkeä myöten. Pohjoisraja on hieman ongelmallinen, sillä jotkut pitävät Lemin seudun ja Sortavalan seudun murteita savolaismurteina. Myös Suomenlahden itäosan saaret Haapasaarta ja Suursaarta lukuun ottamatta lasketaan kaakkoismurteiden alueeseen. Kaakkoismurteisiin kuuluvat vielä Inkerin suomalaismurteet, ns. inkerinsuomi.

Nykyään kaakkoismurteita puhutaan Etelä-Karjalan maakunnassa. Raja alueen länsipuolella puhuttaviin savolaismurteisiin noudattelee melko tarkasti nykyistä maakuntarajaa.

Ne pitäjät, joissa suomen kielen kaakkoismurteita puhutaan tai puhuttiin, ovat aakkosjärjestyksessä seuraavat:

Antrea, Harlu, Heinjoki, Hiitola, Jaakkima, Johannes, Joutseno, Jääski, Kanneljärvi, Kaukola, Kirvu, Kivennapa, Koivisto, Kuolemajärvi, Kurkijoki, Käkisalmi, Lahdenpohja, Lavansaari, Lappee, Lemi, Lumivaara, Luumäki, Metsäpirtti, Miehikkälä, Muolaa, Nuijamaa, Parikkala, Pyhäjärvi, Rautjärvi, Rautu, Ruokolahti, Räisälä, Saari, Sakkola, Savitaipale, Seiskari, Simpele, Sortavala, Suomenniemi, Säkkijärvi, Taipalsaari, Terijoki, Tytärsaari, Uukuniemi, Uusikirkko, Vahviala, Valkjärvi, Viipuri, Virolahti, Vuoksela, Vuoksenranta, Ylämaa ja Äyräpää sekä kaksikielinen Impilahti ja ensisijaisesti karjalankieliset Salmi, Suistamo ja Suojärvi.

Ne pitäjät, joissa puhuttiin kaakkoismurteisiin kuuluvaa inkerinsuomea, ovat aakkosjärjestyksessä seuraavat:

Haapakangas, Hatsina, Inkere, Järvisaari, Kallivere, Keltto, Koprina, Kupanitsa, Lempaala, Liissilä, Markkova, Miikkulainen, Moloskovitsa, Novasolkka, Ropsu, Rääppyvä, Serepetta, Skuoritsa, Spankkova, Toksova, Tuuteri, Tyrö, Valkeasaari, Venjoki ja Vuolee sekä pääosin inkeroismurteiset Hevaa, Kaprio, Soikkola, Kattila, Narvusi ja Kosemkina.

Itäiset savolaismurteet

Pohjois-Karjala on laajan savolaismurteisen alueen itäisin osa. Sen kielimuodot ovat läheistä sukua Etelä- ja Pohjois-Savon murteille ja niitä nimitetään itäisiksi savolaismurteiksi. Eri alamurteiden väliset erot ovat vähäiset, ja tämä yhdenmukaisuus johtuu asutushistoriallisista syistä. Kun valtaosa alkuperäisestä karjalaisväestöstä oli paennut 1600-luvulla Venäjälle, tilalle tuli pääasiallisesti savolaista uudisasutusta. Ortodoksisia karjalaisia jäi Pohjois-Karjalan alueelle vain muutamiin asutussaarekkeisiin, mutta kieleltään nämäkin kylät ovat savolaistuneet. Kuitenkin karjala on jättänyt jälkensä, ja murteessa onkin kymmenittäin sanoja, joita ei esiinny lainkaan sydänsavolaisissa murteissa.

Ne pitäjät, joissa itäisiä savolaismurteita puhutaan tai puhuttiin, ovat aakkosjärjestyksessä seuraavat:

Eno, Joensuu, Juuka, Kesälahti, Kiihtelysvaara, Kitee, Kontiolahti, Kuusjärvi, Liperi, Nurmes, Pielisjärvi, Polvijärvi, Pyhäselkä, Pälkjärvi, Rautavaara, Ruskeala, Rääkkylä, Tohmajärvi, Tuupovaara, Valtimo ja Värtsilä sekä kaksikieliset Ilomantsi, Korpiselkä ja Soanlahti.

Kaakkoismurteiden  ja itäisten savolaismurteiden alueet on esitetty Suomen murteiden sanakirjan mukaan.

 

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 129