Karjala – kieli, murre ja paikka


Karjalan kielen murteet

 
Mistä puhutaan, kun puhutaan Karjalasta?
Kieltä ja murrettaKartta
Miksi nykyään on kaksi Karjalaa ja kahden kielen karjalaa?
Karjalan kielen murteet
Suomen kielen karjalaismurteet
Karjalan kielen ja suomen karjalaismurteiden tulevaisuus
Karjala-nimistä Suomen Karjala ja Venäjän Karjala
Karjalankielisten paikannimien taivutuksesta
Karjalan kielen ja murteiden nimittämisestä
Kirjallisuutta

 

Päämurteet

Karjalan kieli jakautuu kolmeen päämurteeseen: varsinaiskarjalaan, livviin ja lyydiin (livvi-nimitystä ei pidä sekoittaa liiviin, Latviassa puhuttuun itämerensuomalaiseen sukukieleen). Karjala muuttuu ikään kuin asteittain suomalaiselle vaikeammin ymmärrettäväksi: vienaa on suomalaisen helpohkoa ymmärtää, varsinaiskarjalan etelämurteissa näkyy jo naapurikielen, vepsän, vaikutus, joka vahvistuu entisestään livvissä ja varsinkin lyydissä. Myös venäjä on vaikuttanut enemmän eteläisiin murteisiin.

Varsinaiskarjala

Varsinaiskarjala jakautuu kahtia. Vienaa eli vienankarjalaa (vienalaismurteita; harvemmin enää käytetään nimityksiä pohjoiskarjala tai pohjoiskarjalaiset murteet) on puhuttu Vienan-Karjalassa ja Suomen puolella kolmessa vanhassa vienalaiskylässä (Hietajärvellä, Kuivajärvellä ja Kuhmon Rimmissä). Nykyään vienalaismurteita puhutaan Karjalan tasavallassa lähinnä Kalevalan (entisen Uhtuan) ja Louhen piirissä. Monet vienalaiset kylät ovat tuhoutuneet 1960- ja 1970-luvun pakkosiirtojen vuoksi, jolloin asukkaat muutettiin isompiin keskuskyliin. Suomen vienalaiskylien asukkaat ovat pääosin vaihtaneet kielensä paikalliseksi suomen murteeksi.

Nimitystä pohjoiskarjala(ismurteet) olisi mielestäni vältettävä, kun tarkoitetaan vienankarjalaa, sillä se aiheuttaa turhaa sekaannusta.

Varsinaiskarjalan etelämurretta, eteläkarjalaa, on puhuttu Suomen puolella Raja-Karjalassa ja Venäjän puolella Pohjois-Aunuksessa sekä Sisä-Venäjällä entisen Novgorodin läänin Tihvinän ja Valdain karjalaiskylissä ja entisen Tverin läänin karjalaiskylissä. Sisä-Venäjän karjalaismurteita kutsutaan usein saarekemurteiksi; niistä on käytetty myös nimeä tytärkarjala. Varsinaiskarjalan etelämurteenkin puhujat ovat käyneet vähiin: Karjalan tasavallassa monet karjalaiskylät ovat venäläistyneet, ja Raja-Karjalan asukkaat ovat hajaantuneet evakkoina muualle Suomeen. Eniten tätä  varsinaiskarjalan etelämurretta puhutaan Tverin oblastin karjalaiskylissä. Muiden saarekemurteiden puhujia on vielä vähän Tihvinässä, mutta Valdain alueella murre lienee sammunut.

Ongelmia syntyy helposti myös eteläkarjala(ismurteet)-nimityksestä. Sitä on käytetty kielitieteessä yleisesti Suomessa, ja Karjalan tasavallan tutkijat suosittavat nimitystä nykyäänkin. Kuitenkin olen sitä mieltä, että sen käytössä Suomessa olisi oltava tarkkana, sillä se sekoitetaan helposti Suomen Etelä-Karjalan tai Karjalankannaksen entiseen murteeseen.

Seuraavilla alueilla on puhuttu tai puhutaan varsinaiskarjalaa (luettelo noudattaa Karjalan kielen sanakirjan käyttämää jaottelua ja etenee suunnilleen pohjoisesta etelään):

Kieretti, Oulanka, Kiestinki, Vitsataipale, Pistojärvi, Uhtua, Vuokkiniemi, Suomussalmen Hietajärvi ja Kuivajärvi, Kontokki, Jyskyjärvi, Paanajärvi, Usmana, Tunkua, Suikujärvi, Repola, Rukajärvi, Paatene, Mäntyselkä, Porajärvi, Ilomantsi, Korpiselkä, Suojärvi, Tver, Tihvinä, Valdai, Suistamo ja Impilahti.

Livvi eli aunuksenkarjala

Livviä eli aunuksenkarjalaa (aunukselaismurteita, aunusta) on puhuttu Suomen Raja-Karjalassa Salmissa ja sitä puhutaan edelleen Venäjän puolella Etelä-Aunuksessa. Karjalaa äidinkielenään puhuvista ja sitä taitavista on nykyään suurimman osan kielimuoto varmaan juuri livvi. Heitä on eniten Karjalan tasavallassa Aunuksen piirissä ja osassa Prääžän piiriä.

Seuraavilla alueilla on puhuttu tai puhutaan livviä (luettelo Karjalan kielen sanakirjan mukaan):

Salmi, Tulemajärvi, Munjärvi, Säämäjärvi, Vieljärvi, Vitele, Kotkatjärvi ja Aunuksenkaupungin ympäristö (mm. Nekkulan ja Riipuškalan kylät).

Lyydiläismurteet eli lyydi

Lyydiä eli lyydiläismurteita on puhuttu Aunuksenkannaksella Syväristä Pohjois-Aunukseen asti ulottuvalla kapealla kaistaleella suurimmaksi osaksi livvin alueen itäpuolella. Myös lyydin puhujat ovat käyneet vähiin.

Nykyään lyydiläismurteet luetaan useimmiten karjalan kielen yhdeksi päämurteeksi, vaikka vanhastaan niitä on pidetty joko karjalan ja vepsän välisenä sekamurteena tai omana kielenään. Monestihan on vain sopimusasia, milloin kielimuoto on jonkin kielen murretta, milloin oma itsenäinen kielensä. Lyydi jaetaan kolmia: Kontupohjan piirissä puhuttavaan pohjoislyydiin, Prääžän  piirissä puhuttavaan keskilyydiin ja Aunuksen piirissä harvinaiseksi käyneeseen Kuujärven lyydiin.

Karjalan kielen murteeksi joskus virheellisesti nimitetty vepsä ei ole karjalaa, vaan yksi itämerensuomalainen kieli. Se ei ole edes muinaiskarjalan jatkaja, sillä se on kehittynyt muinaisvepsästä. Nykyisin vepsän puhujia on vähän, mutta Karjalan tasavallassa elvytetään kieltä ahkerasti: luodaan kirjakieltä, opetetaan ja opiskellaan yliopistotasolle asti.

 

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 129