Kotus - verkkojulkaisut

Lars Röösin Pien-Savon verollepanomaakirjan tilusselitykset vuosilta 1643–1646 (MHA C 1)

 

Toimitukselta

Verkkojulkaisu Pien-savon verollepanomaakirjan tilusselvityksistä vuosilta 1643–1646 perustuu vuonna 2008 ilmestyneeseen Timo Alasen toimittamaan teokseen Lars Röösin Pien-Savon verollepanomaakirjan tilusselitykset vuosilta 1643–1646 (MHA C 1) (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 150. ISBN 978-952-5446-33-34, ISSN 0355-5437. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. 405 sivua).

Aineiston sisältö on verkkojulkaisussa sama ja samannäköinenkin kuin painetussa kirjassa. Aineiston hakemistoista on linkitys haun kohteeseen, joka kulloinkin on esiintymisympäristössään merkitty huomiovärillä.

Johdanto

Verollepanomaakirjassa käytetty aluejako
Tekstin merkintätavat
Nimihakemiston toimitusperiaatteita
Lähteet

Ruotsin maanmittaustoiminnan alkuna voidaan pitää vuotta 1628, jolloin Andreas Bureus (1571–1646) nimitettiin päämatemaatikoksi ja jolloin annettiin maanmittarikunnan ensimmäinen johtosääntö. Säännöstöä korjailtiin muutaman seuraavan vuoden aikana. Määräyksissä todettiin, että kartoituksessa maanmittareiden tuli selvittää, miten pitäjät ja kyläkunnat keskenään sijaitsivat, miten kylän pellot ja niityt oli järjestetty ja millaisia ne olivat laadultaan. Oli kartoitettava myös kylän metsät ja niiden sijainti suurten vesistöjen suhteen. (1) Ruotsissa kartoitustyö on alkanut vuonna 1630. Työ aloitettiin piirtämällä suurimittakaavaisia eli geometrisia karttoja, jotka esittivät suhteellisen suppeita alueita; tavallisesti kohteena oli talo tai kylä. Kartan sisältö oli monipuolinen, sillä karttaan merkittiin topografisia, oikeudellisia ja taloudellisia yksityiskohtia. On otaksuttu, että kartoituksen tarkoituksena oli vallankeskitys: Tukholmasta voitiin karttojen avulla saada kuva maaseudusta ja sen voimavaroista. (2)

Geometrisia suurimittakaavaisia karttoja piirrettiin vuosina 1630–1655, minkä jälkeen niiden piirtämisestä luovuttiin. Jo 1640-luvulla oli katsottu, että tärkeimmät alueet oli saatu kartoitetuksi ja voitiin siirtyä piirtämään pienimittakaavaisia geografisia karttoja. (3) Vuosina 1630–1655 on piirretty Ruotsin alueelta 10 000–12 000 karttalehteä (4). Tuon aikakauden kartat on suurimmaksi osaksi sidottu maakunnittain “kirjoiksi”, joita nimitetään geometrisiksi maakirjoiksi (geometriska jordeböcker).

Suomessa maanmittaus alkoi vuonna 1633, ja samanlaiset opit levisivät tännekin. Maanmittausohjeissa määrättiin, että maanmittareiden tuli ahkerasti mitata oman maakuntansa kylien maat, pellot ja niityt. Peltojen laatu tuli arvioida: olivatko ne multamaata, savimaata, hietamaata vai kangasta, oliko maa viljeltyä vai viljelemätöntä, aidattavaksi ja raivattavaksi sopivaa. Niityistä piti selvittää, olivatko ne nurminiittyjä vai saraniittyjä, ja oli annettava tieto, miten paljon ne kasvoivat heinää. Oli arvioitava myös kylien ulkoniittyjen ja kaskien tuotto, metsien käyttökelpoisuus ja kalavesien laatu. Kaikki nämä vaikuttivat talojen veroluvun määräytymiseen. (5)

Lars Sigwardson Röös sai valtakirjan Savonlinnan lääniin vuonna 1643 (6). Juhani Kostet on arvellut, että hän olisi vuosina 1641 ja 1642 ollut maanmittari Anders Strengin oppipoikana ja apulaisena Savossa ja Karjalassa. Muutoin hänen maanmittauskoulutuksestaan ei ole tietoja. (7) Nähtävästi hän on aloittanut mittaustyön heti nimittämisensä jälkeen, sillä vuosina 1643–1646 hän on piirtänyt verollepanokarttoja, jotka on sidottu karttakirjaksi. Hänen kartoittamansa alue oli Pien-Savon ”alempi osa” (nedre delen), joka on käsittänyt Säämingin, Kerimäen, Sulkavan ja Puumalan hallintopitäjien kyliä. Säämingin kartoitusvuotta ei ole ilmoitettu – todennäköisesti 1643 – mutta Kerimäki on kartoitettu vuonna 1644, Sulkava 1645 ja Puumala 1646. (8) Karttaselitysten mukaan joitain alueita on siirretty Jääsken kihlakunnasta Lars Röösin kartoittamiin kyliin ja toisaalta joitakin alueita lienee siirretty Suur-Savoon kuuluneesta Juvan hallintopitäjästä Röösin kartoittamaan alueeseen. Verollepanokartoituksen ohella Lars Röös on piirtänyt kartoittamastaan alueesta myös geografisen kartan. (9) Aiemmin karttakirja on ollut säilytteillä Ruotsissa, josta se 1800-luvun alussa muiden arkistoaineistojen mukana on siirretty Suomeen, Maanmittaushallituksen arkistoon. Kun Maanmittaushallituksen arkisto lakkautettiin, karttakirja siirrettiin Kansallisarkistoon. Kirjan arkistosignum on MHA C 1. Juhani Kostetin tutkimusten mukaan Lars Röös on myöhemmin 1650-luvulla piirtänyt myös Iisalmen, Kuopion ja Leppävirran alueesta geografisia karttoja. (10)

Savossa kaskiviljelys oli merkittävä elinkeino toisin kuin muualla Ruotsissa ja Suomessa, missä peltoviljely oli valta-asemassa. Savon kaskiviljelyä varten oli jo 1560- luvulla otettu käyttöön erityinen verotustapa ns. maantarkastus. Sitä varten kasket oli merkitty nimillään asiakirjoihin, arvioitu ja omistuksille oli määrätty veroluku,  -skattemark. (11) Vaikka verolukuja on saatettu muuttaa ja uusia arviokuntia perustaa, periaatteessa valtaosin 1560-luvulla määrätyt veroluvut olivat päteviä vielä 1640-luvullakin. Niinpä Lars Röösin verollepanokarttakirjan sidoksen alkuun on jäljennetty 30 sivun asiakirja, johon on merkitty jokaisen 1560-luvulla Säämingin hallintopitäjässä olleen arviokunnan veroluku sekä tilusten nimet. Samalla sivun vasempaan puoleen on merkitty historiallinen tieto siitä, kenelle verolukua vastaava omistus oli kulkeutunut tai miten omistus oli jakaantunut 1640-luvulle tultaessa. Näin Lars Röösin verollepanokartan asiatausta ja talojen verotus on kytketty 1560-luvun maantarkastukseen. Tähän julkaisuun ei sisälly mainittu maantarkastusluettelon alkuosuus eli 30 ensimmäistä sivua, vaan se on tarkoitus julkaista erillisenä.

Tämä julkaisu alkaa varsinaisen verollepanokartaston ensimmäiseltä sivulta, folio 0, joka sisältää sisällysluettelon Säämingin kylistä. Sitä seuraavat Kerimäen, Sulkavan ja Puumalan sisällysluettelot, jotka on siirretty kartaston keskiosista (siis foliosivut 0, 101a, 188, 248) julkaisun alkupäähän hakemisen helpottamiseksi. Sisällysluettelon jälkeen seuraa varsinaisten karttalehtien tekstiosuus. Viimeinen numeroitu karttalehti on folio 299.

Julkaistava aineisto jakaantuu tavallaan kahteen osaan: Pienempi osa on karttapinnasta poimittu tieto. Se on merkitty kunkin foliosivun alkuun. Tämän osan alkuun on merkitty sana “Karttapinnassa”. Osaan sisältyvät merkinnät, jotka tarkoittavat paikannimiä – etupäässä vesistönimiä. Myös muu karttapintoihin merkitty nimiaineisto on mukana, mutta tavanomaiset paikan maaperää koskevat maininnat – berg, mossa jne. – on karsittu tästä julkaisusta. Lars Röösin merkinnät noudattavat pitkälti Ruotsin maanmittareiden käyttämää esitystapaa. (12) Karttapinnan merkintöjen avulla voidaan silti melko luotettavasti selvittää, mikä oli kunkin nimen tarkoite 1640-luvulla. Karttapinnoista poimittu nimiaineisto esitetään hakemistoissa lihavoituna.

Varsinaisen karttaselityksen Lars Röös on kirjoittanut sopivaan kohtaan karttalehtien reunoille tai liepeille. Tavallisesti jokaiselle lehdelle on piirretty yksi kylä, mutta toisinaan käyttöön on otettu kaksikin lehteä, jos kylä on ollut laaja. Joissakin kohdin kylä on jaettu jopa useammalle lehdelle. On myös karttalehtiä, joihin on piirretty useamman kylän tiluksia.

Selityksestä Lars Röös on käyttänyt nimitystä “Notarum Explicatio”. Siinä hän on punaisin litteroin A, B, C, jne. erottanut talot toisistaan ja maininnut niiden omistajat sekä veroluvut. Autiotaloista on mainittu tavallisesti syy autioitumiseen sekä autioitumisajankohta – joko vuosiluku tai autioitumisen kesto, esimerkiksi 4 vuotta tai 30 vuotta. Tämän jälkeen Röös on kuvaillut tiluksia. Sen jälkeen hän on selvittänyt, miten etäällä mahdolliset kauko-omistukset sijaitsevat. Samaten hän on maininnut, onko kylän alueella toiseen kylään kuuluneiden isäntien tiluksia. Lopuksi hän on kuvaillut niittyjä ja kalavesiä, toisinaan myllyjäkin.

Tässä julkaisussa karttojen “Notarum Explicatio” -osastoissa mainittu tieto on sijoitettu jokaisen sivun kohdalle “Selityksessä”-väliotsakkeeseen. Selitykseen ei ole kirjoitettu kaikkea tekstiä, vaan aineistoa on valikoitu. Julkaisuun on otettu mukaan kaikki mainitut etunimet, patronyymit ja sukunimet sekä paikannimet omassa ympäristössään. Sukunimeksi on luettu tavanomaiset, ilmeisesti periytyneet nimet, mutta myös jotkin ehkä tilapäisetkin yksilönnimet, esimerkiksi Rimpi-Väätäinen ja Sulpo-Väätäinen. Julkaisuun sisältyvät myös autioitumista käsittelevät ilmaukset, veroluvut, sekä tiluskappaleiden sijaintia osoittavat ilmaukset – tavallisesti on todettu, että tilus sijaitsee esimerkiksi 3 peninkulmaa kylästä pohjoiseen. Myös kalastusta koskevat merkinnät sisältyvät tavallisesti julkaisuun, sillä ne sisältävät paljon vesistönimiä. Julkaisusta on sen sijaan jätetty pois maanlaatua tai laidunmaita koskevat huomautukset, koska ne ovat varsin vakiomuotoisia eivätkä juuri sisällä paikannimiä. Kirjoittamatta jätetyt jaksot on osoitettu kolmella pisteellä: ... Kiinnostuneet voivat löytää poistetut jaksot alkuperäisestä kartastosta, aineistosta kuvatuista mikrokorteista, jotka ovat säilytteillä Kansallisarkistossa, taikka Internetissä julkaistusta tietokannasta, jonka osoite tällä hetkellä [5. 7. 2011] on http://palvelut.virtuaaliyliopisto.fi/maakirjakartat/. Internetissä julkaistu käsinkirjoitettu teksti on heikon resoluution vuoksi erittäin vaikeaa tulkittavaa varsinkin tottumattomalle lukijalle. Nimiaineistoa voi helposti verrata julkaisuihin Johan Habermanin maantarkastusluettelo Pien-Savosta 1620-luvulta sekä Säämingin ja Rantasalmen maantarkastusluettelo vuosilta 1562–1563. (13)

Verollepanomaakirjassa käytetty aluejako

Lars Röös on jakanut kartta-aineiston pitäjittäin: Säämingistä ovat foliosivut 1–100, Kerimäeltä foliosivut 101–187, Sulkavalta foliosivut 189–247 ja Puumalasta foliosivut 249–298. Kartat on järjestetty kylittäin ja useissa kohdin viereiset kylät on esitelty peräkkäin. Hakemistossa paikannustietona on mainittu pitäjä, mutta tarkemman paikannuksen voinee selvittää tekstiyhteydestä – useimmiten kylän tarkkuudella.

Tekstin merkintätavat

Alkuperäisessä tekstissä on käytetty lyhennyksiä, jotka tässä julkaisussa on merkitty niin, että lyhennetty osuus on alleviivattu, esimerkiksi Lammin tarkoittaa sitä, että käsikirjoituksessa toinen m-merkki on osoitettu lyhenteellä, tässä tapauksessa rivinylisellä kaarella. Toisinaan tekstiin on Lars Röösiltä jäänyt ehkä huomaamatta merkitsemättä jokin sana tai merkki. Olen selvennykseksi täydentänyt tekstiä merkitsemällä puuttuvan jakson hakasulkeisiin [ ]. Olen myös merkinnyt hakasulkeisiin karttapinnasta poimittujen nimien paikannustietoja, esimerkiksi [kylän eteläpuolella]. Näissä paikannustiedoissa ilmansuunnat on ilmaistu kompassiruusukkeen ilmansuuntien mukaisesti. Maastossa kompassiruusun osoittama suunta ei ole välttämättä oikea.

Nimihakemiston toimitusperiaatteita

Asiakirjajulkaisun loppupuolella ovat nimihakemistot. Ensimmäiseen hakemistoon on etunimet, patronyymit, sukunimet ja paikannimet merkitty alkuperäisen kirjoitusasun mukaisesti. Hakemistoon on lisätty joidenkin etunimien jälkeen sukunimi, joka on päätelty asiayhteydestä, esimerkiksi asiakirjassa monen pilkuilla erotetun etunimen jälkeen on merkitty yksi sukunimi. Näissä paikoin hakemistoon sukunimen jälkeen on merkitty tähti [*], joka osoittaa siis, että asu on päätelty asiayhteydestä – näissä paikoin tulkinta voi siis olla vääräkin. Samaa täydennysmenetelmää on käytetty myös sukunimien hakemistossa, sillä joihinkin hakuasuihin on liitetty kontekstin perusteella päätelty etunimi, joka on varustettu *-merkillä. Toiseen hakemistoon on sukunimistä ja paikannimistä merkitty normaalistetut nimiasut. Sukunimien joukossa on jokunen ehkä periytymätön yksilönnimi (vrt. edellä). Paikannimien hakemistoon olen lisännyt hakuasuiksi liitynnäisnimien kantanimiä sekä muitakin tarpeellisia hakuasuja, esimerkiksi nimen Tervalahenniemi rinnalle olen merkinnyt asun Tervalaksi.

Normaalistaminen on tehty varovasti: olen yrittänyt säästää mahdollisimman tarkoin alkuperäisten nimiasujen kirjoitustavan. Erikoiset astevaihtelusuhteet olen jättänyt yleiskielistämättä, esimerkiksi laksi : lahen.

Nimien normaalistaminen ei ole ollut ongelmatonta, sillä käsikirjoitus on joissain paikoin hankalasti tulkittavaa. Paikallistuntemus olisi helpottanut normaalistamista, mutta kovin suuriin etsintöihin ei ole ollut mahdollisuutta. Lukijat voivatkin ilmoittaa kirjan toimittajalle havaitsemistaan virheistä tai puutteista. Korjaukset voidaan ottaa huomioon maantarkastusluetteloiden nimistöstä laadittavassa ja ylläpidettävässä sähköisessä tiedostossa.

Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Savon rahasto on myöntänyt apurahan kirjan painattamiseen.

 

Timo Alanen
timo.alanen[ät-merkki]kotus.fi

 

Lähteet

1 Heikki Rantatupa, Maakirjakartat, Kartta historian lähteenä, s. 75.

2 Mats Höglund, Inledning, 1600-talets jordbrukslandskap, Skrifter utgivna av  Riksarkivet 29, s. 9–11.

3 Höglund, mts. 11.

4 Höglund, mts. 12.

5 Rantatupa, mts. 75.

6 Rantatupa, mts. 76.

7 Juhani Kostet, Rööss, Lars Sigvardinpoika, Suomen kansallisbiografia 8, s. 483.

8 KA, MHA C 1, fol. 0.

9 RA, Lantmät. Lev. 1850, nr 21 (kartavd, största form): ”Geographisk affritningh öffwer Säming och Kiärimäki sochnar i Nyeslåts länh och Lille Safwolax heradh. Afrijtadt anno 1643 af Lars Rööss.

10 Kostet, mts. 483

11 Timo Alanen, Säämingin jaa Rantasalmen maantarkastusluettelo vuosilta 1562–1563, s. 5–6, 1–150.

12 Pia Nilsson, Jorbrukets resurser enligt kartorna, 1600-talets jordbrukslandskap, Skrifter utgivna av Riksarkivet 29, s. 32–45; Olof Karsvall, Kartornas symboler – exempel på symboler för byggnader, Skrifter utgivna av Riksarkivet 29, s. 81–92.

13 Toimittanut Timo Alanen, Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja 2, 4, Helsinki 2007 ja 2008.


Sivun alkuun

 

Olavinlinna lännestä kuvattuna. Vene on rantautunut nykyisen Komendantinpuiston rantaan. Kuva on otettu Savonlinnan kaupungin keskussaaren ja Riihisaaren ylittäneeltä sillalta. Postikortti on kulkenut vuonna 1904, ja kortin on kustantanut hampurilainen Knackstedt & Näther, kortin numero on 1067.

 

Etusivun kuva: Postikortti nykyisen Savonlinnan kaupungin pohjoispuolella sijaitsevasta Tolvanniemestä (nimi on mainittu karttaselitelmissä 1600-luvulla). Vesistö on nimeltään Haukivesi, ja vasemmalla reunassa näkyvä saari on Haukkavuori. Postikortin on kustantanut hampurilainen Knackstedt & Näther, numero 2532. Kortti on kulkenut 1900-luvun alkuvuosina (leima turmeltunut).

Kuvatekstien paikannustiedoissa on ystävällisesti auttanut Kirsi Liimatainen Savonlinnan maakuntamuseosta.

 
 
© Kotimaisten kielten keskus