Toimitukselta

Verkkojulkaisu Säämingin ja Rantasalmen maantarkastusluettelo vuosilta 1562–1563 perustuu vuonna 2006 ilmestyneeseen Timo Alasen toimittamaan teokseen (Säämingin ja Rantasalmen maantarkastusluettelo vuosilta 1562–1563. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 137. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.  ISBN 978-952-5446-17-4, ISSN 0355-5437. 457 s.).

Aineiston sisältö on verkkojulkaisussa sama ja samannäköinenkin kuin painetussa kirjassa. Aineiston hakemistoista on linkitys haun kohteeseen, joka kulloinkin on esiintymisympäristössään merkitty huomiovärillä.


Johdanto

Maantarkastusluettelossa käytetty aluejako
Maantarkastusluettelon merkintätavat
Nimihakemiston toimitusperiaatteita
Lähteet

Savon maatalous perustui 1550-luvulla kaskiviljelyyn. Verotuksen kannalta liikkuva ja muuttuva viljely poikkesi ratkaisevasti muun Ruotsin viljelytavoista. Kruunun virkamiesten oli otettava tämä huomioon laatiessaan veroluetteloita. Savossa ryhdyttiinkin 1550-luvulla laatimaan erityisiä maantarkastusluetteloita, joihin merkittiin nimillä veronmaksajille kuuluneet kasket ja niityt – osin pellotkin. Tuottoarvon perusteella määriteltiin joko yhden tai muutaman veronmaksajan käsittäneelle veronmaksajakunnalle eli arviokunnalle veroluku, jonka perusteella veroa kannettiin.

Kauko Pirisen tutkimuksen mukaan maantarkastusluetteloa, jossa arviokunnille kuuluneet tilukset on lueteltu maakappaleen tarkkuudella, on Savonlinnassa alettu pitää viimeistään 1550-luvulla, jolloin kirjurina oli Gustav Finke, tai jopa hänen edeltäjänsä Klemetti-kirjurin aikana. Maantarkastusluettelon laatijaksi on mainittu linnankirjuri Lars Andersson, joka toimi kirjurina vuosina 1555–1564. Maantarkastusluettelon laatiminen on ollut esillä Rantasalmen käräjillä vuonna 1559, ja Tavisalmen käräjillä vuonna 1564 on jo puhuttu ”vanhasta maakirjasta”, mistä päätellen siihen mennessä on ehkä laadittu veroluettelosta uudempikin versio. (1) Todennäköisesti maantarkastusluettelo on laadittu Pellosniemellä vuonna 1561, Juvalla ja Säämingissä vuonna 1562 sekä Rantasalmella vuonna 1563. (2)

Varhaisin maantarkastusluettelo ei ole säilynyt. Sen sijaan 1560-luvun maantarkastusluettelosta on säilynyt eriaikaisia kopioita. Yksi kopio on nykyisin säilytteillä Kansallisarkistossa, arkistosignum VA 6345b, jonka painettu laitos tämä julkaisu on. Luettelo käsittää Säämingin ja Rantasalmen hallintopitäjien alueet, sen laajuus on 70 käsikirjoituslehteä (foliosivua) eli 140 sivua. Otsakkeiden mukaan [alkuperäinen] maantarkastusluettelo on tehty Säämingistä vuonna 1562, Rantasalmelta 1563.  (3)  Asiakirja on myöhempi kopio, nähtävästi kopioinnin aiheena on ollut käskynhaltija Klaus Åkeson Tottin aikana vuonna 1588 järjestetty autioiden tutkinta, sillä kopiointi on Säämingin osalta saatu päätökseen 5.12.1588 ja Rantasalmen osalta 29. 5. 1589. (4) Kauko Pirisen tutkimusten mukaan kopion teettäjänä on ollut Henrik Henrikson Kupiainen. Tästä maantarkastusluettelosta on ehkä käytetty vuonna 1600 nimitystä ”Kupiaisen maakirja” teettäjän nimen mukaan. Käsikirjoituksen on luovuttanut silloiseen Valtionarkistoon vuonna 1875 professori G. Z. Forsman (Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen). Luettelon varhempaa arkistoyhteyttä ei tunneta. (5)

Kauko Pirisen vertailututkimusten mukaan VA 6345b noudattaa muita säilyneitä käsikirjoituksia paremmin Savon vanhan maantarkastusluettelon järjestystä. Silti siihenkin on ilmeisesti tehty muutamia lisäyksiä. (6) Maantarkastusluettelossa on myös ilmeisiä jäljentämistyössä syntyneitä tulkinta- ja kirjoitusvirheitä: esimerkiksi foliosivulle 1 on kirjoitettu paikannimi Haukaläijnen huhta, mutta toisessa samaa aluetta koskevassa jäljennöksessä, joka polveutuu samasta 1560-luvun maantarkastusluettelosta, on mainittu nähtävästi alkuperäisempi nimiasu Kauka Leinenn huhta (7).

Nimien oikean kirjoitus- ja tulkintatavan selvittäminen voi olla hyvinkin hankalaa, mutta eri lähteiden vertailu voi avata hämärätkin kirjoitusmuodot. Lähdekriittisen tutkimuksensa lopuksi Kauko Pirinen on kirjoittanut muutamia ”käytännöllisiä johtopäätöksiä” eri käsikirjoituksista. Yksi hänen toteamuksensa on, että ”vanhin ja luotettavin käsikirjoitus on juuri puheena oleva VA 6345b, jota pitäisi käyttää eritoten kielitieteelliseen ja historialliseen tutkimukseen ennen nuorempia käsikirjoituksia aina kun se on mahdollista [= jos tutkimus kohdistuu asiakirjan käsittelemään alueeseen]. Eritoten kun tutkitaan suomen kielen kirjoittamista savolaiselta murrepohjalta 1500-luvulla, tämä käsikirjoitus on päälähde”. (8)

Maantarkastusluettelossa käytetty aluejako

Maantarkastusluettelo sisältää Säämingin ja Rantasalmen hallintopitäjiin kuuluneet veronmaksajat. Sisäisesti kumpikin pitäjä on jaettu neljään neljänneskuntaan (fierdung), jotka arvioita toimitettaessa ovat olleet sangen itsenäisiä, sillä kussakin neljänneksessä arvion on vahvistanut oma lautakunta eli 12 lautamiestä. Kukin neljänneskunta on jakaantunut kuuteen kymmenyskuntaan (tionde), joiden nimissä on varsin usein käytetty myös termiä by. Koska jako on mekaaninen, nämä byt eivät suoranaisesti voi tarkoittaa kyliä, vaan ne on tulkittava verotustekniikan yksiköiksi. Kansanomaiset kylät ja niiden nimet tuskin sellaisenaan ovat vastanneet asiakirjassa käytettyä mekaanista jaottelua. Maantarkastusluettelossa käytetty hallinnollinen jako on seuraava:

Säämingin hallintopitäjä

[Haapalan neljänneskunta]
1. Haapalan kymmenyskunta
2. Kosola by
3. Ruokojärvi by
4. Moijby
5. Haapala by
6. Kulenoisen by

Säämingin neljänneskunta
1. Pihlajaniemi by
2. Kokonsaari by
3. Haukiniemi by
4. Tolvanniemi by
5. Joutsenmäki by
6. Hiltula by

Iitlahden neljänneskunta
1. Otavaniemi by
2. Kaitais by
3. Telalaksi by
4. Ruokoniemi by
5. Iitlaksi by
6. Särkilaksi by

Puumalan neljänneskunta
1. Niinisalo by
2. Lintusalo by
3. Laamala by
4. Keriniemi by
5. Kuhataipale by
6. Kitula by

Rantasalmen hallintopitäjää

Putkisalmen neljänneskunta
1. Osikonmäki by
2. Parkuenmäki by
3. Vaahersalo by
4. Heinävesi by
5. Rantasalo by
6. Vaahermäki by

Tuusmäen neljänneskunta
1. Laijun by
2. Haltula by
3. Kolkontaival by
4. Pietilei by
5. Tuusmäki by
6. Mielittylän by

Keriharjan neljänneskunta
1. Kerisalo by
2. Huosioisrannan by
3. Hakojärven by
4. Haapataival by
5. Turjanvirran by (kirjallisuudessa yleensä Tiinamanvirran by)
6. Varkaus by

Rantasalmen neljänneskunta
1. Rantasalon by
2. Heinävesi
3. Lautakotalan by
4. Harjurannan by
5. Sijäisen by
6. Voinsalmi by

Maantarkastusluettelo on kattanut 1900-luvulla käytetyn aluejaon mukaan Säämingin, Kerimäen, Punkaharjun, Sulkavan, Puumalan, Ruokolahden, Rantasalmen, Enonkosken, Heinäveden, Varkauden ja Kangaslammin kuntien kyliä.

Maantarkastusluettelon merkintätavat

Ennen maantarkastusluettelon vero-osuutta jokaisesta neljänneskunnasta on merkitty lautakunta, 12 lautamiestä, jonka vallan nojalla veroluettelo on tavallaan laadittu. Veroluettelo on siis vahvistettu käräjäpäätöksiin verrattavalla tavalla ja sillä on ollut samantapainen oikeudellinen sitovuus.

Veroluetteloon on arviokunnittain merkitty veroluku kirjoitetun palstan vasempaan laitaan. Jäljentämistyössä veroluvut ovat joissain paikoin saattaneet jäädä merkitsemättä, mutta lukuarvot ovat järjestelmällisemmin säilyneet 1640-luvulla laaditussa karttakirjassa MHA C 1, jonka alkuun on kopioitu Säämingin hallintopitäjän osuus 1560-luvun maantarkastusluettelosta. Karttakirjassa veroluvut eli veromarkat (skattemark) olivat keskeisessä asemassa, sillä arviokuntien tilukset jaettiin 1640-luvulla uudelleen niin, että uusien omistajien veromarkkalukujen summan tuli olla yhtä suuri kuin kunkin arviokunnan veromarkkaluku oli ollut 1560-luvulla. (9)

Arviokuntaan kuuluneet on lueteltu kukin omalla rivillään, aaltosulkeella { olen osoittanut ne henkilöt, joita alempana vasemmalla mainittu veroluku koskee. Kaikille alkuperäisessä käsikirjoituksessa on merkitty etunimi joko suomalaisessa tai ruotsalaisessa asussa. Patronyymi on merkitty suhteellisen harvoille. Patronyymien merkinnässä on käytetty sekatyyliä: jotkut on merkitty selvästi ruotsin järjestelmän mukaisesti, esimerkiksi Andersson, jotkut suomeksi Antinpoika, jotkut niin, että aineksia on molemmista merkintätavoista, esimerkiksi Andersinpoika. Olen noudattanut muidenkin merkintöjen tulkinnassa kirjurin käyttämää linjaa: Jos kirjuri on tarkoittanut, että useammalla henkilöllä sama patronyymi, olen merkinnyt aaltosulkeella } tämän patronyymin viimeisen henkilön etunimen jälkeen. Tässä toimitetussa laitoksessa patronyymin edellä olevat sulkeet merkitsevät, että kirjuri on tarkoittanut patronyymin tarkoittaneen myös heitä. Sukunimien merkintä on yleisempää, sillä lähes kaikille on merkitty sukunimi. Kirjuri on osoittanut merkitsemällä sukunimen eri korkeudelle kuin etunimen ja patronyymin, että sukunimi tarkoittaa useampaa henkilöä. Näissäkin kohdissa olen käyttänyt aaltosulkeita } niin, että viimeisen henkilön kohdalle olen merkinnyt sen sukunimen, joka siis on kuulunut myös edellä oleville henkilöille.

Veronmaksajien luettelemisen jälkeen on tarkasteltu verotuksen kohteina olleita peltoja, kaskia ja niittyjä. Ne on lueteltu peräkkäin, toisinaan nimet on erotettu toisistaan pilkuilla, toisinaan pilkkua ei ole merkitty. Tässä toimitetussa laitoksessa olen käyttänyt pilkkua nimien välillä järjestelmällisesti. Pilkkujen avulla tehtyyn nimien hahmotukseen saattaa sisältyä virheitä niissä kohdin, joissa olen jostain syystä merkinnyt pilkun väärään kohtaan, mistä johtuu, että nimet ovat hahmottuneet väärin. Koska asiakirja on kopio, on jo kopioinnissa saattanut syntyä virheitä: jokin nimen osa on merkitty kahteen kertaan tai jokin osa on jäänyt kokonaan kopioimatta – teksti loppuu ikään kuin kesken (10).

Tekstin merkinnässä kirjuri on käyttänyt lyhenteitä. Tähän toimitettuun laitokseen olen merkinnyt tekstin niin kuin se olisi kuulunut merkitä lyhentämättömänä ja lyhennetyn osan olen osoittanut alleviivauksella. [Hakasulkeisiin] olen merkinnyt sellaisen tekstin, jonka asun olen pystynyt päättelemään vaikkapa asiayhteydestä. Hakasulkeisiin olen merkinnyt myös huomautukset, jotka ovat kopioinnissa todennäköisesti jääneet merkitsemättä, esimerkiksi huomautukset puuttuvista veroluvuista, tai muut huomautukset.

Käsikirjoitukseen a:n, ä:n, o:n, ö:n ja e:n merkintä on epäselvää, minkä vuoksi näiden merkkien tulkinta on tuottanut hankaluuksia. 

Nimihakemiston toimitusperiaatteita

Asiakirjajulkaisun jäljessä on nimihakemisto, johon on merkitty nimet alkuperäisen kirjoitusasun mukaisesti. Toinen hakemisto sisältää nimien kirjoitusasuista johdetut normaalistetut asut. Paikannimien normaalistettujen nimien hakemistoon olen lisännyt hakuasuiksi liitynnäisnimien kantanimiä sekä muitakin hakuasuja, esimerkiksi asiakirjan Pieni Lammassaarii -nimestä olen normaalistettujen nimien hakemistoon merkinnyt asut Pieni Lammassaari sekä Lammassaari.

Normaalistaminen on tehty varovasti: olen yrittänyt säästää mahdollisimman tarkoin alkuperäisten nimiasujen kirjoitustavan. Erikoiset astevaihtelusuhteet olen jättänyt yleiskielistämättä, esimerkiksi luhta : luhan, huuhta : huuhan, koski : kosen, kurki : kuren. Kirjoitusasun lax olen muuttanut normaalistettujen nimiasujen hakemistossa asuun laksi; mitä vastaava genetiivimuoto on lahen. Kerran tosin asiakirjassa on käytetty nominatiiviasua lahti (fol. 34: korhon lahti). Vanhan ts:n vastineen olen jättänyt normaalistamatta joko ts:ksi tai ss:ksi (esimerkiksi fol. 61: kuha messen kannas). t:n heikkoasteinen vastine on murteissa ainakin asiakirjamerkintöjen mukaan hävinnyt. Normaalistuksiinkaan en ole δ:n paikalle lisännyt mitään merkkejä, siten esimerkiksi ilmansuunnannimitys lueh on merkitty sellaisenaan. Asiakirjanmerkeistä sananloppuisen h:n olen säilyttänyt, x-merkin olen normaalistuksessa vaihtanut ks:ksi.

Nimien normaalistaminen ei suinkaan ole ollut konemaisen johdonmukaista, sillä osa aineksesta on hämärtynyt niin etäälle, että normaaliasun tavoittaminen on mahdotonta. Paikallistuntemus olisi helpottanut varmaankin joidenkin ongelmanimien normaalistamista. Lukijat voivat ilmoittaa tämän kirjan toimittajalle normaalistetuissa nimiasuissa havaitsemistaan virheistä ja ehdottaa korjauksia.

Timo Alanen


 Lähteet

1  Kauko Pirinen, Savon vanhin verollepanomaakirja. Arkisto 1. Arkistoyhdistyksen julkaisuja 1. Helsinki 1983. s. 15.
2  Pirinen, mts. 15.
3  VA 6345b: 1, 41.
4  VA 6345b: 40, 70v.
5  Pirinen, mts. 16, 18, 22.
6  Pirinen, mts. 27 - 32.
7  KA, MHA karttakirja C 1, sivu 1.
8  Pirinen, mts. 37.
9  KA, MHA karttakirja C 1.
10  Esimerkiksi käsikirjoituksen foliosivulla 62 v.

Sivun alkuun