VISK – Kirjallisuutta lukuun 1

Kirjallisuutta lukuun Fonologia ja morfofonologia

Alber, Birgit: 1997: Quantity sensitivity as a result of constraint interaction. – Booij, Geert – Weijer, Jeroen van de (toim.): Phonology in progress – Progress in phonology. HIL Phonology Papers. III s. 1–45. The Hague: Holland Academic Graphics.
Antila, Ulla: 1982: Jälkitavujen a, ä -loppuiset vokaaliyhtymät. – Jonninen-Niilekselä, Kaija (toim.): Tampereen puhekieli tutkimuskohteena. Folia Fennistica & Linguistica. 6 s. 84–95. Tampere: TaY.
Anttila, Arto: 1999: Finnish morphophonemics: A case study. [Käsikirjoitus.] Boston: Boston University.
Elenbaas, Nine: 1999: A unified account of binary and ternary stress: Considerations from Sentani and Finnish. [Väitöskirja, Utrecht: Universiteit Utrecht.] Saatavilla www-arkistosta Rutgers Optimality Archive. http://pc0880.germanistik-kunst.uni-marburg.de/~roa/OT-TEXTS-archive/397-06100/. Kesäkuu 2000.
Goldsmith, John: 1990: Autosegmental and metrical phonology. Oxford: Blackwell.
Goldsmith, John (toim.): 1995: The Handbook of phonological theory. Blackwell handbooks in linguistics. 1. Cambridge, MA: Blackwell Reference.
Hall, T. Alan: 1999: The phonological word: A review. – Hall, Alan T. – Kleinhenz, Ursula (toim.): Studies on the phonological word. Amsterdam studies in the theory and history of linguistic science; Series 4: Current issues in linguistic theory. 174 s. 1–22. Amsterdam: John Benjamins.
Hanson, Kristin – Kiparsky, Paul: 1996: A parametric theory of poetic meter. – Language 72 s. 287–335.
Harrikari, Heli: 1999: Epenthesis, geminates and the OCP in Finnish. – Nordic Journal of Linguistics 22 s. 3–26.
Harrikari, Heli: 2000: Segmental length in Finnish – Studies within a constraint-based approach. Publications of the Department of General Linguistics. 33. Helsinki: HY, yleisen kielitieteen laitos.
Hayes, Bruce: 1995: Metrical stress theory: Principles and case studies. Chicago: University of Chicago Press.
Heikkilä, Satu: 1992: Neljän ikäpolven puhekielen variaatiosta Alavudella. Laudaturtyö. HY, SKL.
Heikkinen, Annika: 1992: Lapinlahden murteen säilymisestä eri ikäpolvilla. Laudaturtyö. JY, suomen kielen ja viestinnän laitos.
Hirvonen, Pekka: 1970: Finnish and English communicative intonation. Turun yliopiston fonetiikan laitoksen julkaisuja. 8. Turku: TY.
Hulst, Harry van der – Weijer, Jeroen van de: 1995: Vowel harmony. – Goldsmith (toim.) 1995 s. 495–534.
Häkkinen, Kaisa: 1978: Suomen yleiskielen tavuttamisesta. – Rakenteita: Juhlakirja Osmo Ikolan 60-vuotispäiväksi 6.2.1978. TYSYKLJ. 6 s. 13–28. Turku: TY.
Häkkinen, Kaisa: 1983: Suomen kielen äännerakenteen ominaispiirteistä. – Hakulinen, Auli – Leino, Pentti (toim.): Nykysuomen rakenne ja kehitys 1: Näkökulmia kielen rakenteisiin. TL. 93 s. 39–56. Helsinki: SKS.
Iivonen, Antti: 1978: Suomen kvantiteettidikotomiasta ja keston funktionaalisesta käytöstä. – Rakenteita: Juhlakirja Osmo Ikolan 60-vuotispäiväksi 6.2.1978. TYSYKLJ. 6 s. 29–50. Turku: TY.
Iivonen, Antti: 1981: /h/:n aseman dynaamisuudesta suomen fonologisessa järjestelmässä. – Vir. 85 s. 125–136, 214–230.
Iivonen, Antti – Nevalainen, Terttu – Aulanko, Reijo – Kaskinen, Hannu: 1987: Puheen intonaatio. Helsinki: Gaudeamus.
Ikola, Osmo: 1953: Jäännöslopuke. – Vir. 57 s. 431.
Ikola, Osmo: 1969: Jäännöslopuke ja loppukahdennus. – Vir. 73 s. 331–332.
Itkonen, Terho: 1965: Proto-Finnic final consonants: Their history in the Finnic languages with particular reference to the Finnish dialects. Part I: 1: Introduction: The history of -k in Finnish. SUST. 138:1. Helsinki: SUS.
Itkonen, Terho: 1969a: Loppukahdennus, ei ”alkukahdennus”. – Vir. 73 s. 212–214.
Itkonen, Terho: 1972: Kuoreveden ja Keuruun murretta: Tekstejä ja sandhiseikkojen tarkastelua. Suomi. 117:1. Helsinki: SKS.
Itkonen, Terho: 1993: ”Armeenian invaliidit”: Pitkä vai lyhyt vokaali vierassanoissa? – Kielikello 4/1993 s. 17–22. [Korjauksia: Kielikello 1/1994 s. 42.]
Itkonen, Terho: 1994: ”Orkkideoja” ja ”kanttarelleja”: Yksinkertainen vai kaksoiskonsonantti vierassanoissa? – Kielikello 2/1994 s. 30–35.
Jalava, Timo: 1983: Loppukahdennuksen käytöstä Helsingin puhekielessä. Laudaturtyö. TaY, suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitos.
Jarva, Vesa: 1997: Soinnillisten klusiilien b, d, g variaatiosta nykypuhekielessä. – Vir. 101 s. 380–395.
Juusela, Kaisu: 1989: Törmäysmurteen variaatiosta: Jälkitavun i-loppuisen diftongin edustus Töysän murteessa. SKST. 496. Helsinki: SKS.
Järvi, Mauno: 1981: Murrepiirteet eteläpohjalaisten opiskelijoiden ja koululaisten puhekielessä: Vokaalit. – Mielikäinen, Aila (toim.): Nykysuomalaisen puhekielen murros: Jyväskylän osatutkimus, raportti 2. JY:n suomen kielen ja viestinnän laitoksen julkaisuja. 24 s. 57–90. Jyväskylä: JY.
Järvikoski, Olli: 1985: Suomen kielen foneemien ja grafeemien frekvensseistä. – Vir. 89 s. 33–47.
Kager, René: 1999: Optimality theory. Cambridge: CUP.
Kananen, Terttu: 1994: ”Kyllä mää piän itteäni täytenä oululaisena”: Oululaisnuorten puhekielestä. Pro gradu -tutkielma. OY:n suomen ja saamen kielen ja logopedian laitos.
Karlsson, Fred: 1970: Det finska högspråkets diftonger och vokalkombinationer. Turun yliopiston fonetiikan laitoksen julkaisuja. 9. Turku: Turun yliopiston fonetiikan laitos.
Karlsson, Fred: 1983: Suomen kielen äänne- ja muotorakenne. Porvoo: WSOY.
Karlsson, Fred – Lehtonen, Jaakko: 1977: Alkukahdennus: Näkökohtia eräistä suomen kielen sandhi-ilmiöistä. TYSYKLJ. 2. Turku: TY.
Karlsson, Göran: 1978: Kolmi- ja useampitavuisten nominivartaloiden loppu-A:n edustuminen monikon i:n edellä. – Rakenteita: Juhlakirja Osmo Ikolan 60-vuotispäiväksi 6.2.1978. TYSYKLJ. 6 s. 86–99. Turku: TY.
Kenstowicz, Michael: 1994: Phonology in generative grammar. Blackwell textbooks in linguistics. 7. Cambridge, MA: Blackwell.
Kettunen, Lauri: 1940a: Suomen murteet III A: Murrekartasto. SKST. 188. Helsinki: SKS.
Kiparsky, Paul: 1993: Blocking in nonderived environments. – Hargus, Sharon – Kaisse, Ellen (toim.): Studies in lexical phonology. Phonetics and phonology. 4 s. 277–313. San Diego: Academic Press.
Koivisto, Miia: 1997: Jälkitavujen A-loppuiset vokaaliyhtymät. – Makkonen – Mantila (toim.) 1997 s. 94–117.
Koivulehto, Jorma – Vennemann, Theo: 1996: Der finnische Stufenwechsel und das Vernersche Gesetz. – Beiträge zur Geschichte der deutschen Sprache und Literatur 118 s. 163–182. Tübingen: Max Niemeyer Verlag.
Krook, Kristina: 1999: Ensi tavun ie-, yö- ja uo-diftongien avartuminen suomen murteissa. TYSYKLJ. 62. Turku: TY.
Kurki, Tommi: 1998a: Kui Kuivlahdel puhuta? Eurajoen vanhan murteen ja puhekielen vertailua sekä puhekielen ikäryhmittäisten ja sukupuolikohtaisten erojen tarkastelua. Pro gradu -tutkielma. TY, suomalaisen ja yleisen kielitieteen laitos.
Kurki, Tommi: 1998b: Kielellinen vaihtelu ja muutos Alastaron murteessa: Suomen murteiden seuruututkimuksen Alastaron raportti. [Moniste.] Helsinki: KKTK.
Kurki, Tommi: 1999: Kielellinen vaihtelu ja muutos Pälkäneen murteessa: Suomen murteiden seuruututkimuksen Pälkäneen raportti. [Moniste.] Helsinki: KKTK.
Kääriäinen, Merja: 1988: Vokaaleja on ylimääräisiä: Švaavokaali Virtain Vaskiveden murteessa. – Saanilahti, Marja – Nahkola, Kari (toim.): Virtolaista venytystä: Yleisgeminaatio ja švaavokaali Vaskiveden murteessa. Virtain tutkimuksia. 3 s. 113–199. Tampere: TaY, suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitos.
Laaksonen, Kaino – Lieko, Anneli: 1992: Suomen kielen äänne- ja muoto-oppi. 2., korjattu painos. Helsinki: Finn Lectura.
Ladefoged, Peter – Maddieson, Ian: 1996: The sounds of the world’s languages. Oxford: Blackwell Publishers.
Lappalainen, Hanna: 1994: Artjärven murteen variaatioilmiöitä: Ikävariaation tarkastelua ja kahden eri haastattelutilanteen vertailua. Pro gradu -tutkielma. HY, SKL.
Lappalainen, Hanna: 2001: Sosiolingvistinen katsaus suomalaisnuorten nykypuhekieleen ja sen tutkimukseen. – Vir. 105 s. 74–101.
Lauerma, Petri: 1996: Liitepartikkelien vokaalisointusuhteita suomen murteissa. – Vir. 100 s. 385–400.
Lauttamus, Timo: 1981: Havaintoja suomen ja englannin sibilanttien kontekstuaalisesta variaatiosta. – Vir. 85 s. 340–354.
Laver, John: 1994: Principles of phonetics. Cambridge textbooks in linguistics. Cambridge: CUP.
Lehessaari, Anna-Liisa – Yli-Luukko, Eeva: 1999: Lausepainotutkimuksen foneettisia perusteita ja validiteettikysymyksiä. Helsingin yliopiston fonetiikan laitoksen monisteita. 20. Helsinki: HY.
Lehtinen, Minna: 1996: Kauhavan murteen nykytilasta ja muuttumisesta. Pro gradu -tutkielma. TaY, suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitos.
Lehtonen, Jaakko: 1970: Aspects of quantity in standard Finnish. Studia Philologica Jyväskyläensia. 6. Jyväskylä: JY.
Lehtonen, Jaakko: 1978: Suomen oikeinkirjoituksen periaatteesta. – Rakenteita: Juhlakirja Osmo Ikolan 60-vuotispäiväksi 6.2.1978. TYSYKLJ. 6 s. 51–65. Turku: TY.
Leino, Pentti: 1982a: Kieli, runo ja mitta. SKST. 376. Helsinki: SKS.
Levomäki, Mauri: 1972: Vierasperäisten sanojen suffiksaali vokaalisointu. – Vir. 76 s. 254–261.
Lieko, Anneli: 1994: Loppukahdennuksen oppiminen: Tapaustutkimus lapsen kielestä. – Vir. 98 s. 406–429.
Maamies, Sari: 2000b: Tiedotuksia ja ilmoituksia – eräs oikeinkirjoituksen ikuisuuskysymys. – Kielikello 1/2000 s. 32–35.
Makkonen, Seija: 1997: ”Ee tiällä nyt pelekkee savvoo puhuta”: Vieremäläisnuorten murteen käyttö ja tiedostaminen. Pro gradu -tutkielma. OY, suomen ja saamen kielen ja logopedian laitos.
Makkonen-Craig, Henna: 1996: Yleispuhekielisyydet lehtikielessä. Pro gradu -tutkielma. HY, SKL.
Mantila, Harri: 1992: Ei tääläkhän senthän jokhaishen sanhan hootakhan panna: Jälkitavujen vokaalienvälisen h:n variaatio peräpohjalaisissa murteissa. SKST. 572. Helsinki: SKS.
Mielikäinen, Aila: 1991: Murteiden murros: Levikkikarttoja nykypuhekielen piirteistä. JY:n suomen kielen laitoksen julkaisuja. 36. Jyväskylä: JY.
Möttönen, Mirja: 1997: Sotkamon murteen muuttumisesta. Pro gradu -tutkielma. JoY, suomen kielen ja kulttuuritieteiden laitos.
Nahkola, Kari: 1987a: Yleisgeminaatio: Äänteenmuutoksen synty ja vaiheet kielisysteemissä erityisesti Tampereen seudun hämäläismurteiden kannalta. SKST. 457. Helsinki: SKS.
Nahkola, Kari: 1995: Miksi astevaihtelu fonemaattistui? – Vir. 99 s. 173–190.
Naskali, Leena-Sisko: 1990: Havaintoja haukivuorelaisten koululaisten puhekielen muuttumisesta. Laudaturtyö. JY, suomen kielen ja viestinnän laitos.
Nieminen, Tommi: 1996: Suomen kielen puherytmi. Pro gradu -tutkielma. TaY, suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitos.
Nuolijärvi, Pirkko: 1986a: Kolmannen sukupolven kieli: Helsinkiin muuttaneiden suurten ikäluokkien eteläpohjalaisten ja pohjoissavolaisten kielellinen sopeutuminen. SKST. 436. Helsinki: SKS.
Nuolijärvi, Pirkko – Sorjonen, Marja-Leena: 2004: Miten kuvata muutosta? Puhutun kielen tutkimuksen lähtökohtia murteenseuruuhankkeen pohjalta. Helsinki: KKTK.
Nuutinen, Olli: 1994: Vinskaa, venskaa, tanskaa ja ranskaa. – Nuutinen, Olli: Hetkisen pituus ja muita kirjoituksia kielestä. TL. 128 s. 64–79. Helsinki: SKS.
Ogden, Richard: 1999: A syllable-level feature in Finnish. – Hulst, Harry van der – Ritter, Nancy A. (toim.): The syllable: Views and facts. Studies in generative grammar. 45 s. 651–672. Berlin: Mouton de Gruyter.
Ogden, Richard: 2001b: Workshop on rhythm in conversation: Helsinki, May 11, 2001. [Työpajan painamaton moniste.] York: University of York, Department of Language & Linguistic Science.
Pajarinen, Jaana: 1995: Liperin murre vuonna 1990 – Muuttuuko Kivenpyörittäjienkin kieli? Pro gradu -tutkielma. HY, SKL.
Palander, Marjatta: 1987: Suomen itämurteiden erikoisgeminaatio. SKST. 455. Helsinki: SKS.
Palomäki, Ulla: 1998: Dentaalisen affrikaatan perilliset suomen murteissa: Kielikontakteihin perustuva selitysmalli. TYSYKLJ. 59. Turku: TY.
Paunonen, Heikki: 1995b [1982]: Suomen kieli Helsingissä. Huomioita Helsingin puhekielen historiallisesta taustasta ja nykyvariaatiosta. Helsinki: HY, SKL.
Paunonen, Heikki: 2000: Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii: Stadin slangin suursanakirja. [Laatineet Heikki ja Marjatta Paunonen.] Porvoo: WSOY.
Paunonen, Heikki – Mielikäinen, Aila – Suojanen, Matti: 1976: Nykysuomalaisen puhekielen murroksen tutkimus: Esitutkimusraportti. Helsinki: Valtion humanistinen toimikunta.
Pelttari, Jaana: 1996: Alatornion murteen säilymisestä. Pro gradu -tutkielma. OY, suomen ja saamen kielen ja logopedian laitos.
Penttilä, Aarni: 1969a: Alkukahdennus. – Vir. 73 s. 211–212.
Penttilä, Aarni: 1969c: Vielä alkukahdennuksesta. – Vir. 73 s. 396–399.
Perlmutter, David: 1995: Phonological quantity and multiple association. – Goldsmith (toim.) 1995 s. 307–317.
Pinola, Kati: 1997: Švaa-vokaali. – Makkonen – Mantila (toim.) 1997 s. 59–66.
Pääkkönen, Matti: 1990: Grafeemit ja konteksti: Tilastotietoja suomen yleiskielen kirjaimistosta. Suomi. 150. Helsinki: SKS.
Rapola, Martti: 1966: Suomen kielen äännehistorian luennot. SKST. 283. Helsinki: SKS.
Ravila, Paavo: 1952: Onomatopoieettisten ja deskriptiivisten sanojen asema kielen äännesysteemissä. – Vir. 56 s. 262–274.
Ringen, Catherine O. – Heinämäki, Orvokki: 1999: Variation in Finnish vowel harmony: An OT account. – Natural Language and Linguistic Theory 17 s. 303–337.
Ronkainen, Terhi: 1997: Loppukahdennus television uutistoimittajien kielessä. Pro gradu -tutkielma. OY, suomen ja saamen kielen ja logopedian laitos.
Räsänen, Matti: 2002: Vierassanojen kirjoitusongelmat. – Kielikello 3/2002 s. 4–8.
Sadeniemi, Matti: 1949: Metriikkamme perusteet ja sovellutusta moderneihin ja antiikin mittoihin. SKST. 236. Helsinki: SKS.
Silvennoinen, Leena: 1981: a, ä -loppuiset vokaaliyhtymät Jyväskylän puhekielessä. – Mielikäinen, Aila (toim.): Nykysuomalaisen puhekielen murros: Jyväskylän osatutkimus, raportti 3. JY:n suomen kielen ja viestinnän laitoksen julkaisuja. 26 s. 1–34. Jyväskylä: JY.
Sivula, Jaakko: 1989: Deskriptiiviset sanat. – Vesikansa, Jouko (toim.): Nykysuomen sanavarat s. 165–182. Porvoo: WSOY.
Suomi, Kari: 1980: Voicing in English and Finnish stops: A typological comparison with an interlanguage study of the two languages in contact. TYSYKLJ. 10. Turku: TY.
Suomi, Kari: 1985: Suomen /h/:n fonologisesta tulkinnasta. – Vir. 89 s. 337–350.
Suomi, Kari: 1990: Huomioita yleiskielen konsonanttien yhdistelyrajoituksista ja pohjalaismurteiden epenteettisestä vokaalista. – Vir. 94 s. 139–160.
Suomi, Kari: 1996: Fonologian perusteita. OY:n suomen ja saamen kielen ja logopedian laitoksen julkaisuja. 4. Oulu: OY.
Suomi, Kari – McQueen, James M. – Cutler, Anne: 1997: Vowel harmony and speech segmentation in Finnish. – Journal of Memory and Language 36 s. 422–444.
Vaattovaara, Johanna: 1999: Kaunhiista kauhniiseen, satheesta satteeseen: Jälkitavuissa säilyneen h:n variaatiosta Pellossa vuoden 1995 aineiston valossa. Pro gradu ‑tutkielma. HY, SKL.
Vaattovaara, Johanna: 2002: Jälkitavujen h:n variaation kehityksestä Tornionlaaksossa. – Vir. 106 s. 508–535.
Vainio, Martti: 1996: Phoneme frequencies in Finnish text and speech. – Iivonen, Antti – Klippi, Anu (toim.): Studies in logopedics and phonetics. HY:n fonetiikan laitoksen julkaisuja, sarja B: fonetiikka, logopedia ja puheoppi. 6 s. 181–194. Helsinki: HY.
Vihanta, Veijo V.: 1995: Radiouutisten foneettisesta strukturoinnista suomessa ja ranskassa. – O’Dell, Michael L. (toim.): XVIII Fonetiikan päivät Tampereella 2.–3.9.1994. Folia Fennistica & Linguistica. 18 s. 273–298. Tampere: TaY.
Wiik, Kalevi: 1965: Finnish and English vowels: A comparison with special reference to the learning problems met by native speakers of Finnish learning English. Turun yliopiston julkaisuja, sarja B (humaniora). 94. Turku: TY.
Wiik, Kalevi: 1969: Onko suomen yleiskielessä oppositiota /i/–/j/ ja /u/–/v/? – Juhlakirja Paavo Siron täyttäessä 60 vuotta 2.8.1969. Acta Universitatis Tamperensis A. 26 s. 223–237. Tampere: TaY.
Wiik, Kalevi: 1973: Suomen murteiden puolipitkän vokaalin ja geminaation mittauksia. [Moniste, säilytteillä KKTK:n kirjastossa.]
Wiik, Kalevi: 1975b: Vokaalisoinnun ongelmia. Turun yliopiston fonetiikan laitoksen julkaisuja. 14. Turku: TY.
Wiik, Kalevi: 1977a: Suomen tavuista. – Vir. 81 s. 265–278.
Wiik, Kalevi: 1981a: Fonetiikan perusteet. Porvoo: WSOY.
Wiik, Kalevi: 1984: Miksei munoja vaikka kanoja? Kantasuomen toisen tavun a+i-diftongin a:n kahtalaisen kehittymisen syiden pohdiskelua. TYSYKLJ. 20. Turku: TY.
Wiik, Kalevi: 1997: Tämmöttös – Turun murteen kielioppi ja harjoituskirja. Turku: Becola.
Välimaa-Blum, Riitta: 1999: A feature geometric description of Finnish vowel harmony covering both loans and native words. – Lingua 108 s. 247–268.
Yli-Vakkuri, Valma: 1976: Onko suomen kvalitatiivinen astevaihtelu epäproduktiivinen jäänne? – SJ 18 s. 53–69.

» Sulje ikkuna