SISÄLLYS > ILMIÖT > Määräisyys ja viittaaminen > Deiksis ja anafora > Lauseiden välinen ja lauseen sisäinen anafora > § 1428 Prototyyppinen anafora:
korrelaatti, sitten pronomini
§ 1428 Prototyyppinen anafora:
korrelaatti, sitten pronomini
Prototyyppistä anaforaa edustaa tapaus, jossa
3. persoonan pronominilla viitataan samaan tarkoitteeseen kuin jollakin
edellisessä lauseessa esiintyvällä leksikaalisella substantiivilausekkeella:
(a)
Äiti ja isä eivät
tunteneet Saaraa. Heille hän oli
vieras ihminen. (k) | Lapsena Wright leikki
maineikkailla pedagogisilla leluilla, Fröbelin palikoilla, ja tämä
jätti häneen jälkensä. (l)
| No sen jos Harjunpää selvittää,
niin se tulee saamaan kunniaa vähän
korkeammaltakin taholta. (k)
Ensimaininta voi olla samassakin
lauseessa, mutta se on silloin aina muu kuin subjekti, esim. objekti
tai adverbiaali (b). Toiseksi korrelaatti voi olla saman lauseen toisen
jäsenen määritteenä, siis myös subjektin määritteenä, vaikkakaan
ei itse subjektina (c) (subjektin sitomasta refleksiivisestä anaforasta » § 1445 – 1450).
Rinnasteisissa lausekkeissa pronominin korrelaattina voi olla rinnastuksen
edellinen jäsen (d) (kuitenkin » § 1295).
(b)
Laulaja kiitti
[katsojia] [heidän tuestaan].
| Puhakan mukaan neljä henkilöä on
ilmoittanut hänelle kiinnostuksensa
tehtävään. (l)
(c)
[Gallen-Kallelan Afrikan-matka]
vaikutti hänen taiteeseensa. (l)
| Vaarana on, että [työntekijän arvo]
mitataan vain [hänen tiedontuottamiskykynsä
mukaan]. (L) | [Kohu Amerikan
psykosta] alkoi jo ennen sen ilmestymistä. (l)
(d)
Andylla on
nähtävästi tarkat käsitykset [naisista ja heidän kunnollisuudestaan]. (k)
| Teos kuvaa [kirjailijan ja hänen ystäviensä]
päämäärätöntä vaeltelua Yhdysvaltain halki. (l)
Toisaalta pronominin tarkoite voi selvitä vasta siitä lauseesta,
joka seuraa pronominia. Näin on etenkin silloin kun pronomini sijaitsee
metatekstuaalisissa, parenteettisissa kommenteissa:
(e)
Näil on kuulemma valtavan
hieno niinku [ei se mikään mökki
o] vaan se on semmonen hirsitupa oikeen. (p;
Tiainen-Duvallon 2002) | vrt. Näil
on kuulemma valtavan hieno oikeen semmonen hirsitupa.
| Mä ajattelin tehdä tietokoneella tämmösen aa
nelosen, [se oli kai Naavan
Sakarin idea] mikä toimis lippuna ja ohjelmana saman tien mikä
taitetaan näin. (p; Tiainen-Duvallon 2002)
Pronominia hän käytetään puhutussa
kielessä usein vain silloin, kun referoidaan jonkun toisen ihmisen
ajatuksia tai puheita. Tällöin sillä viitataan johtolauseen kommunikointiverbin
subjektiin:
(f)
Mitä sinä temppuilet, mitä
sinä naurat, se sanoi ja lisäsi että häntä ei
naurattanut ollenkaan. (k) | Se lähetti
mulle joskus joulukuussa kortin
jossa se kirjotti että hän tulee
Suomeen ehkä jo loppukeväästä. (p)
Tällainen hän-pronomini
on logoforinen.
Sen funktiona on tekstinsisäinen viittaaminen. (Termistä logoforinen
tarkemmin » § 1469.)
Huom. Kun pronomini viittaa johonkin tekstissä edellä esiintyneeseen
kielelliseen ilmaukseen, kyseessä on tekstuaalinen
deiksis. Tällöin pronominin tarkoitteena
on kielellinen ilmaus, johon se (tai sellaisen sisältävä lauseke)
viittaa; pronominilla viitataan siis kielenainekseen oliona. Esimerkiksi
sadun lopetusformulassa sen pituinen se pronominit
viittaavat kerrottuun satuun tekstinä. Tekstuaalisessa deiksiksessä
esim. pronomini tässä viittaa lauseeseen,
johon se sisältyy: Tässä lauseessa on viisi sanaa.
Viittaus voidaan tehdä sekä samassa lauseessa että yli lauserajan:
Teen myös
parodioita, kuten Dementia Senilis. Tätä luultiin
kreikkalaiseksi tytön nimeksi. (l) | Opettaja
puhui koko ajan flanööristä, mutta minä en
käsittänyt miksi se pitää ääntää
niin kummallisesti. (A)