Sanavartalon lopussa voi esiintyä suffiksien liittymisen vaikutuksesta äännevaihtelua lyhyissä vokaaleissa a, ä, e ja i sekä pitkissä vokaaleissa ja diftongeissa. Muutoksia vartalon loppuvokaali(sto)ssa aiheuttaa etenkin suffiksaalinen i: taivutussuffikseista monikon ja imperfektin i-tunnus sekä konditionaalin tunnus -isi-, johtimista etenkin superlatiivin johdin -in (: -impA-) sekä nomininjohdin -inen (: ‑ise-). Seuraavassa käsitellään taivutustunnusten sekä komparatiivin ja superlatiivin tunnusten aiheuttamia vartalonloppuisia vokaalivaihteluita (» § 46 – 52).
Huom. Johtimia, joiden alussa on foneemi i, ovat myös esim. substantiivinjohtimet -in (: ‑ime‑), -ikkO, -i, verbinjohtimet -i-, -ile-, -ittA-, -istA- ja adverbinjohdin -isin. Johdinten aiheuttamat morfofonologiset muutokset ilmenevät kunkin johdostyypin käsittelykohdasta.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Suomen kielen vokaalijärjestelmä
Suomen kielen konsonanttijärjestelmä
§ 3 Konsonantit ja niiden jaottelu
§ 4 Ääntötapa ryhmittelyperusteena
§ 41 Mitä astevaihtelu on? Astevaihtelun tyypit
§ 42 Suora ja käänteinen astevaihtelu
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Vuoro ja lausuma toiminnallisina kokonaisuuksina
Reaaliaikainen lause ja muu lausuma
Lauseen jatkuminen yli vuoron rajan
Lausuma puhujien yhteistuotoksena
§ 1025 Vuoron aloittamisen merkityksestä
§ 1026 Vuoronalkuisten ainesten keskinäisestä järjestyksestä
Vuoronalkuiset partikkelityypit
§ 1027 Yleistä vuoronalkuisista partikkeleista
Uuden tiedon vastaanottaminen: ai, jaa, jaaha
Uuden puheenaiheen nostaminen esille: mite(n)s; kuule
Lisäävät vuoronalkuiset lausumapartikkelit ja, et(tä), eli, entä(s)
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä