Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Fonologia ja morfofonologia > Morfofonologinen vaihtelu > Astevaihtelu > § 41 Mitä astevaihtelu on? Astevaihtelun tyypit

§ 41 Mitä astevaihtelu on? Astevaihtelun tyypit

Astevaihtelu on sanavartaloissa ilmenevää äännevaihtelua, joka koskee klusiileja p, t ja k (marginaalisesti myös b, g), silloin kun klusiilia edeltää soinnillinen äänne eli vokaali tai soinnillinen konsonantti. Astevaihtelussa varioi klusiilin pituus (tti : tin) tai laatu (koti : kodin), yksinäisklusiili k:n tapauksessa sen mukanaolo (näky : näyn).

Astevaihtelu on suhteellisen tavallinen ilmiö: taajuussanaston 1000 yleisimmästä sanasta vajaa kolmannes on astevaihtelusanoja. Eniten esiintyy t:n ja vähiten p:n astevaihtelua.

Astevaihtelulla on kaksi toteutumaa: vahva aste ja heikko aste. Niiden esiintyminen riippuu usein siitä, onko seuraava tavu avonainen vai umpinainen (» § 43). Ne klusiilit ja klusiililliset konsonanttiyhtymät, jotka muodostavat astevaihtelussa vahvan ja heikon asteen parin, on esitetty asetelmassa 14 (esimerkkisanoja ja yleisyystietoja » § 42 asetelma 15).

Asetelma 14: Astevaihtelun alaiset klusiilit ja konso-nanttiyhtymät
Kvantitatiivinen astevaihtelu
1 pp : p tt : t kk : k
2 mpp : mp ntt : nt ŋkk : ŋk
3 lpp : lp ltt : lt lkk : lk
4 rpp : rp rtt : rt rkk : rk
5 bb : b   gg : g
Kvalitatiivinen astevaihtelu
6 mp : mm nt : nn ŋk : ŋŋ
7 lp : lv lt : ll lk : l ~ lj
8 rp : rv rt : rr rk : r ~ rj
9   ht : hd hk : h ~ hj
10 p : v t : d k : – (~ v)

Geminaattaklusiilin vaihtelu yksinäisklusiilin kanssa on kvantitatiivista astevaihtelua. Siinä vaihtelevaa soinnitonta geminaattaa voi edeltää paitsi vokaali (1) myös nasaali (2) tai likvida (3, 4). Soinnillisten klusiilien vaihtelu gg : g, bb : b (5) toteutuu vain muutamissa sanoissa, esim. dig(g)ata : diggaan, lob(b)ata : lobbaan. Äänteiden laatuun vaikuttavaa astevaihtelua puolestaan kutsutaan kvalitatiiviseksi astevaihteluksi. Siinä vaihtelun alaisena on yksinäisklusiili, jota edeltää nasaali (6), likvida (7, 8), h (9) tai vokaali (10).

Nasaalin ja yksinäisklusiilin yhtymää vastaa heikossa asteessa geminaattanasaali (6). Likvidan ja yksinäisklusiilin yhtymien (7, 8) heikkoasteiset vastineet ovat seuraavanlaiset: t assimiloituu heikossa asteessa edeltävään likvidaan ja tuloksena on geminaattalikvida (ll, rr); p:n vastineena on heikossa asteessa v kuten vokaalien jäljessäkin; k:n vastine yhtymässä riippuu seuraavan vokaalin laadusta: jos jäljessä on i tai e, k:n heikkoasteinen vastine on j, muuten kato: kärjet, kuljin; halot, urut.

h:n jäljessä klusiileista esiintyvät t ja k (9). Yhtymä ht osallistuu poikkeuksetta kvalitatiiviseen astevaihteluun: klusiilin heikkoasteinen vastine on sama kuin vokaalien välissä, d. Yhtymä hk on osassa sanoja astevaihtelun alainen, osassa ei, ja osassa on tässä variaatiota (» § 44).

Vokaalien välissä t:n heikkoasteisena vastineena on d ja p:n vastineena on v (10). k:n vastineena heikossa asteessa on tavallisesti kato; ympäröivät vokaalit muodostavat diftongin tai vokaaliyhtymän. Murteittain näissä asemissa esiintyy myös puolivokaalisia siirtymä-äänteitä.

 
näke- : näin | hake- : haen (~ hämäläismurt. hajen) | auko- : auon (~ murt. auvon)

Yksinäis-k:lla on heikon asteen vastineena v silloin, kun sen molemmin puolin on sama lyhyt suppea pyöreä vokaali: luku : luvun, puku : puvun, suku : suvun, kyky : kyvyt, myky : myvyt.

Huom. 1. Murteissa d:n yleisimpiä vastineita ovat kato (itämurteissa sekä keski‑, pohjois- ja peräpohjalaisissa murteissa, ht-yhtymän vastineissa laajemminkin) ja yksi- (ɾ) tai monitäryinen r (länsimurteissa):

 
lähden ~ lähen ~ lähren ~ lähɾen ~ (vanh. hämäläismurteet) lählen | sadan ~ saan ~ sajan ~ saran | kadun ~ kavun ~ karun

Nyttemmin d on valtaamassa alaa ja tietyissä lekseemeissä kato, esim. yhen, lähen, mei(j)än.

Huom. 2. Suffiksaaliseksi astevaihteluksi nimitetään sellaista pääteainesten klusiilien vaihtelua, jossa painollisen tavun vokaalin jäljessä on alkuaan esiintynyt vahva-asteinen klusiili ja painottoman tavun jäljessä sen heikkoasteinen vastine.

 
-pA ~ -vA: syö-pä, ui-pa | teke-vä, sano-va
 
-tA ~ -A: maa-ta, yö-tä | talo-a, aamu-a | radio-ta, matala-ta, lakanoi-ta

Suffiksaaliset astevaihtelusuhteet ovat nykykielessä suurelta osin hävinneet analogisten yleistysten myötä, esim. uipauiva, matalatamatalaa.

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Äännejärjestelmä

Tavu ja sanapaino

Vokaalit sanan rakenteessa

Konsonantit sanan rakenteessa

Sananrajaisia äänneilmiöitä

Morfofonologinen vaihtelu

Taivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

ILMIÖT

Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa

Kongruenssi

Passiivi ja passiivimaiset rakenteet

Nollapersoona

Sanajärjestys

Määräisyys ja viittaaminen

Yleistä

Määräisyyden osoittaminen

Deiksis ja anafora

Deiksis

Indeksaalinen, deiktinen, korrelaatti ja tulkintapohja

Lauseiden välinen ja lauseen sisäinen anafora

Anaforan kieliopilliset keinot

Anaforan merkityssuhteita

Tilanneviitteisyys

Toistuvat viittaukset eli referentiaalinen ketju

Lauseensisäinen anafora: refleksiiviset ainekset

Referointi

Aspekti

Tempus

Modaalisuus

Kielto ja kielteiset ilmaukset

Imperatiivi ja muut direktiivit

Kysymykset

Affektiset konstruktiot ja keinot

Sulje kaikki tasot