Anaforista pro-sanaa käytetään keskustelussa myös joko yksin tai artikkelinomaisena tarkenteena viittaamassa konkreettisiin olioihin ilman että tarkoitetta olisi ilmaistu edeltävässä puheessa. Anaforisella sanalla ei silloin ole korrelaatiksi todettavaa ensimainintaa, vaan tarkoite on pääteltävissä kontekstista. Tätä ilmiötä kutsutaan assosiatiiviseksi anaforaksi. Seuraavissa esimerkeissä proadverbin sieltä tulkitaan merkitsevän ’sieltä, minne yritän soittaa’; pronomini he viittaa laboratoriossa työskenteleviin ihmisiin:
Pro-sanan tarkoite on siis tavalla tai toisella keskustelun osapuolille tai tekstin lukijoille ilmeinen meneillään olevan toiminnan tai puheenaiheen perusteella, yleisemmällä tasolla esim. kieliyhteisössä käsillä olevan puheenaiheen aktivoimana. Jokin edeltävän tekstin ilmaus aktivoi kehyksen, jonka avulla päättely on mahdollinen.
Seuraava katkelma havainnollistaa tarkenteellisen NP:n vastaavaa käyttöä (määräisestä tarkenteesta » § 1413). Puheenaiheena on toisen keskustelijan M:n tekemä kenkien tilaus. Puhuja M:n vastausvuorossa (rivi 5) esiintyvä pronominitarkenteinen substantiivilauseke se eukko viittaa kenkäkaupan myyjään, jota ei edeltävässä keskustelussa ole mainittu. Lausekkeen tarkoite on kuitenkin tunnistettavissa, koska myyjä kuuluu puheenaiheen esille nostamaan kehykseen ja on sitä kautta keskustelijoiden yhteistä tietoa.
| 1 | M: | Joo. Jos mä ehdin sielt gradukokeesta. |
| 2 | K: | Ai niin sul on se, Os- | [tilasitko kengät. |
| 3 | M: | [Mm, |
| 4 | (0.6) | |
| 5 | M: | No tilasin ja sit se eukko halus tota etukäteis |
| 6 | mikä se nyt etukäteismaksua. | |
| 7 | K: | Ai jaa. (p) |
Vaikka tarkoite olisikin ollut edeltävästä puheesta pääteltävissä, puhuja voi vielä varmistaa sen tunnistamista luonnehtimalla pronominilla aloittamaansa viittausta leksikaalisella substantiivilausekkeella, niin että muodostuu lohkeama eteenpäin (» § 1064 – 1067). Seuraava katkelma on keskeltä keskustelua. Aiheena on puhuja A:n kioskissa tapahtunut ryöstö, joka kuuluu keskustelijoiden yhteiseen tietoon ja on sellaiseksi merkitty tarkenteella se. Lauseke se kundi esittää ryöstön suorittajan riittävästi tunnistettavana; ryöstö edellyttää ryöstäjää.
| K: | Mitä (.) rahoja sä hait. |
| A: | No mä hain sillon ku se ryöstö oli niin tota (.) vaik se saatii se kundi kiinni nii ne, sillähä oli kuus ja puolsataa rahaa siellä taskussa? (p) |
Huom. NP:n jäljessä oleva se (Minä se vain säilyn ykkösenä) on partikkelistunut eikä ole anaforinen. Esimerkiksi lauseenalkuisen kysyvän aineksen jäljessä esiintyvää se-sanaa voi seurata mikä tahansa pronomini, myös tämä tai tuo: Minä ihmettelin että mitäs se tämä nyt oikein on (P) (» § 1715; vrt. Rapola 1954: 6). Kun pronomini esiintyy lohkeamarakenteissa, jolloin pronominilla viitataan samaan tarkoitteeseen kuin samassa lausumassa olevalla leksikaalisella substantiivilausekkeella, ”lohkeaman” osat muodostavat viittauksen yhdessä: Se on sitten raskasta tämä kaamosaika (» § 1064, 1018) (ks. Etelämäki 2006).
Edellinen pykälä