Verbit, jotka yleensä esiintyvät objektin, adverbiaalitäydennyksen tai molempien kanssa eli ovat luontaisesti kaksi- tai kolmipaikkaisia, voivat vaihtelevassa määrin esiintyä myös ilman näitä täydennyksiä. Paitsi ellipsiin tai siihen, että täydennyksen tarkoite on yhteydestä selvä, tämä voi perustua myös siihen, että täydennyksen tarkoitteen laatu ja identiteetti ovat irrelevantteja: verbin ilmaisema toiminta esitetään kiinnittämättä huomiota kohteeseen tai tulokseen, esim. Hän on vielä syömässä. Tällöin verbi esiintyy yksipaikkaisen intransitiivilauseen muotissa.
Yksipaikkaisella muotilla kuvataan toimintaa sellaisenaan (a) (vastavuoroisesta toiminnasta kuten kätellä ja halailla » § 486; refleksiivisestä tulkinnasta » § 926). Yksipaikkaisena esitetään mm. taipumuksia ja tapoja, siis ajankohtaan sitomattomia toimintoja (b). Yksipaikkaisessa muotissa esiintyvät yleisesti ihmistarkoitteista objektia edellyttävät kausatiiviverbit (c). Lause kuvaa subjektitarkoitteen vaikutusta ihmisiin yleensä, joko tiettynä ajankohtana tai yleistävästi; jälkimmäisessä tapauksessa tulkinta on lähellä nollapersoonaa (» § 1359).
Täydennyksetön käyttö voi eriytyä verbin muista merkityksistä, esim. polttaa (tupakkaa) ja juoda (alkoholia). Eriytyminen voi olla alakohtaista: verbiä johtaa käytetään ilman objektia urheilukonteksteissa johtoasemassa olemisesta, musiikkikontekstissa orkesterin johtamisesta, esim. Vuonna 1965 hän johti ensi kerran Pariisissa ja yleisö osoitti suosiotaan seisaaltaan (l). Verbi ottaa vastaan taas esiintyy ilman objektia, kun puhe on vastaanottoa pitävistä ammattikunnista: eläinlääkäri – –, joka ottaa vastaan Helsingin Punavuoressa (l).
Edellinen pykälä