Keskeinen syntagmaattisten sulaumien laji ovat kirjoitettuun yleiskieleenkin vakiintuneet konjunktion ja persoonittain taipuvan kieltoverbin yhtymät, esim. muttei, vaikken, ettette, jotteivät. Konjunktio on menettänyt loppuvokaalinsa, ja elisio sitoo sen ja kieltoverbin yhdeksi fonologiseksi sanaksi. Monikon 3. persoonassa voi takavokaalisten konjunktioiden kieltoverbi mukautua vokaalisointuun: jotteivat, vaikkeivat (» § 142). Konjunktioiden lisäksi sulauman kieltoverbin kanssa voivat muodostaa sanat ehkä, miksi ja siksi.
ett | + | |
jott | en | |
kosk | ett | |
mutt | ei | |
vaikk | emme | |
ehk | ette | |
miks | eivät ~ eivat | |
siks |
Lähtöjään sulaumia ovat myös konjunktiot ellei ja jollei (molemmat: ’jos ei’). Niiden alkuosa ei kuitenkaan esiinny yleiskielessä itsenäisenä sanana.
Kaikissa partikkelin ja kieltoverbin sulaumissa on keskellä geminaatta tai konsonanttiyhtymä. Myös jos- ja kun-konjunktioiden loppukonsonantti voi kahdentua puheessa kieltoverbin edellä: jossen, josset, kunnei jne.; hahmoltaan nämä vertautuvat sulaumiin.
Sulaumakonjunktioista selvästi yleisin on ettei taivutusmuotoineen. Kaikkiaan sulaumat ovat käytössä yleisempiä kuin erillisinä sanoina peräkkäin olevat konjunktio ja kieltoverbi. Otoksessa kirjoitetun kielen asiateksteistä sekä kaunokirjallisuudesta (skt) on sulaumakonjunktioita ja niitä vastaavia peräkkäisen konjunktion ja kieltoverbin jonoja 3. persoonassa seuraavasti:
ettei | 25 817 | että ei | 845 | ||
jottei | 306 | jotta ei | 44 | ||
ellei, jollei | 5586 | jos ei | 1357 | ||
vaikkei | 1062 | vaikka ei | 519 |
Huom. Konjunktion ja kieltoverbin sulaumille ei ole vakiintunutta nimitystä. Niitä on nimitetty kieltolauseen konjunktioiksi (Ikola 1966) tai kieltosanan ja konjunktion muodostamiksi sandhiyhtymiksi tai epäorgaanisiksi yhdyssanoiksi (Savijärvi 1988).