VISK - § 1247 Omistussuhde vs. paikanilmaus

SISÄLLYS > ILMIÖT > Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa > Paikallissijat > Sisä- ja ulkopaikallissijat > Habitiiviset ilmaukset: hänellä ~ hänessä on kuumetta > § 1247 Omistussuhde vs. paikanilmaus

§ 1247 Omistussuhde vs. paikanilmaus

Paikallissijoilla on keskeinen rooli ilmaistaessa habitiivisia suhteita eli omistamista ja erilaisia kuulumis- ja sisältyvyyssuhteita. Varsinaiseksi omistamiseksi kutsutaan suhdetta, jossa luovutettavissa oleva entiteetti on jonkun omistuksessa tai hallinnassa: Lapsella on oma kännykkä; Kirja on nyt minulla. Suhde voi olla myös esim. sosiaalinen: Hänellä on paljon ystäviä. Adessiivi on tyypillinen omistusta ilmaisevan adverbiaalin sijamuoto. Omistuslause, jossa adessiivisijainen lauseke on lauseen alussa, on oma lausetyyppinsä (» § 895). Omistettava voi olla konkreettinen tai abstrakti entiteetti.

– – minulla on perhe: vaimo ja kaksi lasta. (k) | Lapsella oli tavallisesti lempinimi ensimmäisinä elinvuosinaan. (E) | Onko kellään kokemusta alueelta? (E) | – – uusperheissäkin pitää olla aikuisilla selvät roolit. (L) | Presidentillä on laaja nimitysoikeus. (L) | mitenkäs sinulla on aikaa (p)

Erottamattomaksi omistukseksi kutsutaan suhdetta, jossa osa sisältyy kiinteästi, ”luovuttamattomasti” kokonaisuuteen: Hänellä ~ hänessä on maksasyöpä; Autossa on hyvät jarrut (» § 986).

Merkitysero habitiivisen ja paikkaa ilmaisevan lokatiivisen ilmauksen välillä on vähäinen, sillä molemmissa kuvataan kahden entiteetin suhdetta, jossa toinen sijoittuu tai kuuluu toisen piiriin. Lokatiivisessa ilmauksessa entiteetti sijaitsee jossakin paikassa, habitiivisessa se on toisen entiteetin – tavallisesti elollisen olion – hallintapiirissä. Sisäpaikallissijainen lauseke tulkitaan herkemmin lokatiiviseksi ja ulkopaikallissijainen habitiiviseksi, varsinkin kun puhe on ihmisistä (» § 987).

Hänessä on jotain outoa. ’hänellä on jokin outo luonteenpiirre’ ~ Hänellä on jotain outoa. ’jokin outo esine hallussaan tms.’ | Tässä maailmassa toisissa ihmisissä on lavakarismaa, toisissa taas ei. (E) | Mia Huhdalla on lavakarismaa. (L) | Miksi Helsingissä on niin paljon asianajajia ja Lapissa poroja? (E) | Miksi Helsingillä pitää olla kaupunginjohtaja? (l)

Myös ero- ja tulosijaisilla ilmauksilla on erityisesti ulkopaikallissijoissa habitiivista käyttöä. Kyse voi olla paitsi omistuksen myös mm. viestien välittymisen tai tuntemuksien ilmaisemisesta.

Saat minulta luottoa, – –. (k) | Taloyhtiöt tiedustelevat tavallisesti kaikilta asukkailta halukkuutta kompostointiin. (l) | Ottelun vanhetessa pelaajilta loppui myös kärsivällisyys, – –. (L) | – – ja sitten minulta irtosi hammas. (E) | Hän antoi minulle ruokaa ja juomaa. (k) | – – kerroin hänelle näkemästäni – –. (k) | Minulle tuli kylmä. (k)

Sisäpaikallissijainen erottamatonta omistusta ilmaiseva ero- tai tulosijainen lauseke tulkitaan usein lokatiiviseksikin:

Tauti tarttuu eläimistä ihmisiin – –. (E) | Mutta hänestä säteilee tarttuvaa persoonallista lämpöä ja voimaa, – –. (L) | Frentzenin autosta irtosi ilmanohjain kesken kisan. (E)

Huom. 1. Tuntemuksen kokijaa ilmaisee myös genetiivisijainen lauseke: Hänen oli nälkä – – (k); Minun tuli parempi olo – – (E) (» § 906).

Huom. 2. Ihmistarkoitteisten sanojen paikallissijaiset esiintymät ovat usein ulkopaikallissijaisia ja habitiivisiksi tulkittavia. Kotilaisen (1999) laskelmassa persoonapronominien sekä substantiivien nainen, mies, poika, tyttö, lapsi ja henkilö paikallissijaisista esiintymistä oli keskimäärin 2/3 ulkopaikallissijaisia ja 1/3 sisäpaikallissijaisia.