Translatiivi on suuntasija, joka esiintyy tilanmuutos- ja resultatiivimuoteissa (» § 481 – 482) sekä tulosrakenteessa (» § 904; temporaalisesta käytöstä » § 1250). Intransitiivisen lauseen predikatiiviadverbiaalissa se ilmaisee, miksi tai millaiseksi joku tai jokin tulee tai muuttuu (a) ja transitiivisessa lauseessa taas, miksi tai millaiseksi joku tai jokin nimetään, tulkitaan tai tarkoitetaan (b) (» § 978).
Translatiivilausekkeen sisältävä olla-verbillinen lause esiintyy soveltuvuutta, sopivuutta tai riittävyyttä ilmaisevissa konstruktioissa, joissa toinen keskeinen adverbiaali on elatiivissa. Lisäksi translatiivi ilmaisee luokkaa, tilaa tai ominaisuutta, johon nähden kyseistä entiteettiä suhteutetaan.
Translatiivilauseke esiintyy olla-verbin kanssa sanonnassa jokin on hyväksi ~ pahaksi ~ haitaksi ~ vaaraksi, jolla on adjektiivien tapauksessa elatiivivastine: jokin on hyvästä ~ pahasta (» § 456).
Monet translatiivisijaiset ilmaukset ovat kiteytyneet ilmaisemaan tapaa:
Translatiivimuotoiseen A-infinitiivilausekkeeseen, etenkin finaalirakenteeseen, sisältyy usein tarkoituksen implikaatio, esim. He palasivat tavatakseen taas vanhat ystävät ja sukulaiset (l); aina intentionaalisuutta ei kuitenkaan ole mukana: Ranska oli ensimmäinen EU-maa, joka siirtyi tuona vuonna kesäaikaan maaliskuussa palatakseen taas talviaikaan syyskuussa (L) (» § 513). A-infinitiivin ja partisiippien translatiivimuodot esiintyvät useissa verbiliitoissa: ottaa onnistuakseen, tulla tehneeksi, saada tehdyksi (» § 453).
Huom. Tavallisimmat translatiivisijaiset sanaesiintymät teksteissä ovat adverbistuneita tai partikkelistuneita sanoja: lisäksi, esimerkiksi, siksi, miksi, aluksi, erikseen, tarpeeksi, toistaiseksi, onneksi (» § 387).