Konjunktiona eli ~ eli(k)kä kytkee toisiinsa kahta syntaktisesti samanfunktioista sanaa, lauseketta tai lausetta, jolloin sen merkitys on ’toisin sanoen’. Jälkimmäinen kytkettävä on tyypillisesti edellistä selittävä lisä: ilta eli ehtoo, loppuviikosta eli perjantaihin klo 16:een mennessä. Lausumapartikkelina eli(kkä) voi myös aloittaa virkkeen, joka on tarkoitettu edeltävän tekstin parafraasiksi (a).
Puheessa eli-partikkeli voi vastaavalla tavalla osoittaa uuden toiminnon joko omasta (b) tai toisen puhujan (c) edellisestä lausumasta tehdyksi päätelmäksi. Lisäksi partikkelia käytetään sellaisenkin vuoron alussa, joka ei ole edellisen vuoron selvä parafraasi, vaan siitä tavalla tai toisella edelleen kehitelty jatko (d–e).Tällainen eli käy myös avausrepliikkiin aloitettaessa jotakin tilannetta tai jotakin vaihetta keskustelussa, ylipäänsä toiminnasta toiseen siirtymisen rajamerkkinä (f).
| V: | Ootkos sinä sitten millonka jo lähössä poekkee. |
| S: | No ku mul ois perjantaina töitä. |
| V: | Ai jaa. Elikkä sinun pittää sillon jo torstaina lähtee. (p) |
| Myyjä: | Nykykeittiöstä Elina Laine hei. |
| Asiakas: | Hei. |
| Myyjä: | No siitä keittiöhommeliinista soittelen. |
| Asiakas: | Joo? |
| Myyjä: | Elikkä tuota täs on nyt mä kattelin ihan noiden teiän kooditusten perusteella – –. ( p) |
Edellinen pykälä