Eräitä kieliopillisia taivutuskategorioita käytetään kirjaimellisen, prototyyppisen merkityksensä ohella myös ilmaisemaan affektista suuntautumista tai asennetta (» § 1731). Esimerkiksi substantiivin monikon tunnus voi tapauksittain ilmaista puhujan leikillistä, rentoa tms. asennoitumista, esim. Hyvät viikonloput. Samalla tavalla affektista voi olla persoona- ja demonstratiivipronominien käyttö tietyissä konstruktioissa (esim. Sinä se jaksat aina hymyillä); emfaattisessa käytössä ne eivät ole referentiaalisia sillä tavoin kuin prototyyppisessä käytössä. Huomionarvoista on edelleen modaaliverbien käyttö affektisissa konstruktioissa: Sinä se jaksat aina hymyillä; Että sinun täytyy aina kaivella menneitä.
Johtimilla ei ole yhtä yleisesti kuin taivutustunnuksilla sekä kirjaimellista että affektista käyttöä. Muutamilla johtimilla muodostetaan sävyltään affektisia lekseemejä, esim. nominikantaiset kultaseni, koiruli. Affektisia konnotaatioita saattavat sisältää myös sellaiset deskriptiiviset sanat, joissa on johdinainesta muistuttava loppu, esim. kottero, hörhelö, korsto (» § 212 – 214).
Huom. Affektin tai asennoitumisen osoittaminen jollakin kielellisellä keinolla on eri asia kuin tunteen ilmaiseminen ja varsinkin eri asia kuin tunteiden kuvaaminen. Esimerkiksi tunnekausatiivilauseet Päätäni särkee tai Minua harmittaa (» § 905) selostavat jotain fyysistä tai psyykkistä tilaa tai tuntemusta, mutta tällaisia ilmauksia ei lueta kuuluviksi affektiseen kielenkäyttöön.
Edellinen pykälä