Monikon tunnus liittyy normaalisti jaotontarkoitteisiin substantiiveihin puhuttaessa useammasta kuin yhdestä oliosta. Monikkomuotoa käytetään kuitenkin myös ainesanoista, siis jaollistarkoitteisista sanoista, esim. päästää ilmat pihalle ’tappaa’. Näin käytetty monikkomuoto on tulkittavissa muutoin kuin puhtaasti useuden merkiksi.
Myöskään kiteytyneissä tervehdyksissä ja hyvästelyissä esiintyvällä monikon tunnuksella ei ole varsinaisesti useuden merkitystä:
| Erkki: | No Lindelli Erkki tässä ↓ter↑ve? |
| Matti: | Terve ↑terve? |
| Erkki: | Ja oikeen hyviä juhlan alutunnelmia. |
| Matti: | No kiitos kyllä ihan mukavat tunnelmat tässä on ja ilmatkin on ollu suhteellisen sopivia. (p) |
Arkaluontoisissa tai jostain syystä kiusallisissa tilanteissa puheena olevan (yksilö)tarkoitteen esittäminen monikollisena voi olla keino esim. vähentää asian tungettelevuutta:
| Kampaaja: | Ketä siellä teillä päin sitte asukkaa näitä, |
| Asiakas: | Kerälässä, |
| Kampaaja: | Nii, |
| Asiakas: | (.) No | [sii- | |
| Kampaaja: | [eihän nää Parviaisen Paulat ja nää Hämäläisen Jarit | [asunu siellä. | |
| Asiakas: | [ei ne asu | ||
| s- meilläpäin, (P) | |||
Monikko saa aikaan myös paljoksunnan, kadehtimisen tai kehuskelun sävyn. Pitkälle kiteytyneitä ovat varsinkin olla-verbilliset konstruktiot.
Eräissä affektisissa sanonnoissa kuten välittää vähät sekä voimasanan sisältävissä konstruktioissa (Paskat sillä on väliä; Vitut minä siitä) on nominien monikkomuotoja, joilla ei ole selvää monikon merkitystä.
Edellinen pykälä