Kun teemana on jokin muu kuin lausetyypin ensisijainen täydennys, järjestys on tunnusmerkkinen. Toisaalta tunnusmerkkistä on sekin, että lauseke, joka neutraalisti on teemana, onkin loppukentän lopussa. Seuraavassa tämä on perussubjekti; objekti tai adverbiaali on teemana:
| Teemapaikka | Loppukenttä | |||
| Elokuvan | on ohjannut | Woody Allen. | ||
| Niukkuudesta | kertovat | suuret työttömyysluvut. |
Vastaava koskee predikatiivilausetta ja erikoislausetyyppejä:
| Teemapaikka | Loppukenttä | |||
| Pieniä nisäkkäitä | ovat | myös lepakot. | ||
| Vastuu nuorista | on | meillä kaikilla. | ||
| Kylmintä | tulee | viikon loppupuolella. | ||
| Tämä | pitäisi ymmärtää | jopa sinunkin. |
Tällaisten lauseiden tavallinen tulkinta etenkin kirjoitetuissa teksteissä on se, että subjekti tai muu vastaava jäsen on suppea reema eli muodostaa lauseen reeman yksin. Näin on seuraavissa esimerkeissä: muutoksen on todettu tapahtuneen, ja tunnusmerkkisellä järjestyksellä esitellään sen aiheuttajia (a) tai sen kokeneita ilmiöitä (b).
Samaan tehtävään, esim. sen ilmaisemiseen, mihin tekstissä mainitut muutokset ulottuvat, voidaan siis käyttää monenlaisia mutta informaatiorakenteeltaan yhtäläisiä lauseita:
| Temaattinen osa | Reema | |
| Muutokset | ovat koskeneet | muun muassa väestörakennetta. |
| Muutoksia | on kokenut | muun muassa väestörakenne. |
| Muuttunut | on | muun muassa väestörakenne. |
| Muutosten pyörteeseen | joutui | muun muassa väestörakenne. |
Pitkälle vakiintunut XVS-järjestyksen tyyppi on sellainen, jossa on essiivisijainen teema, olla-verbi ja subjekti (d). Teema nojaa aiemmin esitettyyn: (edellä mainitun) tarkoituksena, syynä, seurauksena, ehtona. Tämä on yksi tapa esittää esim. puheena olevan asian syy lauseen loppupuolella.
Suppeaan eli verbikentästä vain osan muodostavaan reemaan voi kuulua muutakin kuin subjekti. Esimerkissä (e) ensimmäinen lause nostaa (osana hallinnollista ohjetta) esiin kysymyksen päätöksen tekijästä ja ehdoista ja toinen lause esittää ne loppukentässä.
Suppea reema ymmärretään eräissä yhteyksissä muut vaihtoehdot pois sulkevaksi eli eksklusiiviseksi. Näin on esimerkiksi kun teema, johon sisältyy vertailua edellyttävä määrite, kontrastoidaan aiemmin ilmaistuun tai implisiittiseen vertailukohtaan (f). Kilpailuista puhuttaessa on oletuksena, että kullekin sijalle sijoittuu joku, ja kiinnostuksen kohteena se, kuka mitenkin sijoittuu ja millä tuloksella (g).
Eksklusiivinen tulkinta ei kuitenkaan seuraa itse järjestyksestä vaan lauseessa sanotusta, sillä suppeassa reemassa voi olla additiivinen partikkeli kuten -kin, myös tai muun muassa, esim. Hyvä pääministeri tulisi esimerkiksi Winbergistä.
Huom. 1970-luvun asiatekstejä koskevassa tutkimuksessa ilmeni, että tunnusmerkkisesti loppukentässä oleva subjekti on yleensä myös pitkä; tunnusmerkkisille XVS- järjestyksille on ominaista suurempi pituusero teeman ja verbinjälkeisen subjektin välillä kuin tunnusmerkittömässä SVX-lauseessa. Tämä ero on erityisen huomattava essiivialkuisissa lauseissa. (A. Hakulinen ym. 1980: 140–145; Vilkuna 1991.)
Edellinen pykälä