Yksinkertaisen vaihtoehtokysymyksen perustyyppi on verbikysymys. Siinä liite ‑kO, puheessa myös ‑ks tai ‑k, liittyy finiittiverbiin, liittomuodoissa olla-apuverbiin tai kieltoverbiin (» § 1694–, 1701 huom.). Tällainen kysymys on verbialkuinen. Suppeakäyttöisempiä ovat sellaiset kysymyslauseet, joissa ‑kO liittyy muuhun kuin finiittiverbiin: nominaaliseen tai adverbilausekkeeseen, joskus partikkeliin. Niillä on tarkemmat ennakko-oletukset kuin verbikysymyksillä. Niitä sanotaan lausekekysymyksiksi.
| Verbikysymys | Lausekekysymys |
| Onko täällä ketään? | Sinäkö siellä olet? |
| Olisiko minusta ollut apua? | Sielläkö sinä olet? |
| Voiko sinne tulla? | Joko siellä sataa? |
| Etkö saanut viestiäni? | Itkeäkö tässä pitäisi? |
Verbi- ja lausekekysymyksiin on erilaiset minimivastaukset (» § 1680). Kummankin vastaukseksi käy kO-liitteellisen aineksen toisto ilman liitettä; minimivastauksena voi olla myös kieltosana. Lausekekysymyksen toinen minimivastaus sen sijaan on partikkeli niin, joka ei käy vastaukseksi verbikysymykseen. Partikkelit joo ja kyllä käyvät molempiin.
| Verbikysymys: | Onko täällä siivottu? | Minimivastaus: | On. ~ Ei (ole). ~ Joo. ~ Kyllä. ~ *Niin. |
| Lausekekysymys: | Sinäkö siellä olet? | Minimivastaus: | Minä. ~ Niin. ~ Joo. ~ Kyllä. |
Interrogatiivisessa infinitiivilausekkeessa kO-partikkeli liittyy infinitiiviin: Uskoako ihmiseen. Tämä ei tee lausekkeesta aidosti kysyvää vaan retorisen, eikä siihen ole mitään tiettyä tyypillistä minimivastaustakaan.
Yksinkertainen vaihtoehtokysymys voidaan purkaa disjunktiiviseksi kysymykseksi, jossa vai-konjuktio liittää myönteiseen verbikysymykseen sen kielteisen vastineen:
| Yksinkertainen | Disjunktiivinen | |
| Riittääkö tämä? | = | Riittääkö tämä vai ei[kö tämä riitä]? |
Minimivastauksena kumpaan tahansa esiintyy joko kysymyksen myönteinen (riittää) tai kielteinen osa (ei). Yksinkertainen ja sitä periaatteessa vastaava disjunktiivinen kysymys eivät kuitenkaan ole käytössä samanarvoisia (» § 1698).
Puhutussa kielessä, yleisimmin Kaakkois- ja Itä-Suomessa sekä pääkaupunkiseudulla, ei yksikön 2. persoonassa olevassa verbikysymyksessä ole aina liitepartikkelia ‑kO ~ -ks. Tällöin subjektipronomini on pakollinen ja sanajärjestys VS osoittaa kysymysfunktiota:
Edellinen pykälä