Genetiivi ja nominatiivi vaihtelevat määriteosan sijana ilman selväpiirteistä työnjakoa. On tosin tekijöitä, jotka tendenssimäisesti säätelevät sijanvalintaa. Tällainen on mm. määriteosan edustaman lekseemin fonologinen rakenne: substantiivi, joka on nominatiivissa konsonanttiloppuinen, esim. sotilas, siemen, mies, sävel, esiintyy nominatiivimääriteosana herkemmin kuin vokaaliloppuinen sana.
| Genetiivialku | Nominatiivialku |
| vanginpuku | sotilaspuku |
| lentäjänlakki | ylioppilaslakki |
| sokerintuotanto | siementuotanto |
| karhuntappo | miestappo |
| postinkulku | sävelkulku |
Myös (i)nen-vartaloisten substantiivien s-loppuinen yhdysosamuoto (» § 416 ryhmä a) on määriteosana käytännössä yksinomainen genetiiviin nähden, esim. ihmismieli, hyttysmyrkky (vrt. tosin pakkasenkestävyys, pätemisentarve).
Toinen seikka, joka voi johtaa nominatiivialkuisuuteen genetiivin sijaan, on määriteosan sisällöllinen monikollisuus, esim. henkilökuljetus ’henkilöiden kuljetus’ (vrt. henkilönkuljetus), savukemainonta, puoluekannatus, lintuharrastaja.
Verbikantainen substantiivi esiintyy nominatiivimääriteosana leksikaalistumattomassa, verbaalisessa merkityksessään, esim. kulkulupa ’lupa kulkea’, hallitusmuoto ’muoto, jonka mukaan hallitaan’, rakennuskielto ’kielto rakentaa, rakentamista koskeva kielto’, puheoikeus ’oikeus puhua’. Sellaisissa genetiivialkuisissa tapauksissa kuin hallituksenvaihdos tai puheenpito määriteosa taas on leksikaalistunut johdos (hallitus, puhe). (Vaihtelusta verbikantaisen edusosan yhteydessä » § 414 – 415.)
Kaikkiaan nominatiivi on määriteosan sijana genetiiviä yleismerkityksisempi. Nominatiivialkuisen yhdyssanan osien suhde on abstraktimpi, monihahmotteisempi ja avoimempi erityyppisille merkitystulkinnoille.
Edellinen pykälä