Tietynlaiset sanojen yhtymät ovat sisäisen rakenteensa perusteella luontaisesti yhdyssanoja. Tällaisia ovat tapaukset, joissa määriteosana on substantiivin nominatiivimuoto (a), yhdysosamuoto (b) tai lekseeminä esiintymätön nominivartalo (c). Sama koskee määriteosana olevaa adjektiivin tai numeraalin nominatiivimuotoa, kun edusosana on adjektiivi ja määriteosa on edusosan kannalta pakollinen (d).
Näitä vastaava kaksisanainen ilmaus ei ole mahdollinen syntaktinen rakenne. Tätä osoittaa mm. se, ettei alkuosaan voi liittyä liitepartikkeli (*kivikintalo) eikä jälkiosa saa sanaluokalleen ominaisia määritteitä välittömästi eteensä (*kivi iso talo, *hyvä ihan sydäminen). Näin ollen sellaisille vastoin yleiskielen normia erilleen kirjoitetuille tapauksille kuin kivi talo, ilmoittautumis aika tai vapaa ehtoinen on yhdyssanatulkinta kieliopillisesti ainoa mahdollinen.
Adjektiivin ja substantiivin yhtymä on yhdyssana silloin, kun adjektiivi ei kongruoi, esim. märkäpuvussa (≠ märässä puvussa), harmaahaikaran (≠ harmaan haikaran). Jos adjektiivi on kongruoiva, riippuu yhtymän kiteytyneisyyden asteesta, katsotaanko se yhdyssanaksi vai ei: esim. yhtymä hienosokeri ~ hieno sokeri voi olla molempia, mutta yhdyssana vanhapoika on merkitykseltään selvästi eriytynyt ilmauksesta vanha poika (» § 402 ryhmät e–f).
Huom. Substantiivimäärite ei siis yleensä ole nominatiivimuotoinen. Poikkeuksena ovat erisnimen nimikemääritteet (presidentti Haloselle » § 599 – 600) sekä substantiivisesti käytetyn numeraalisen ilmauksen taipumattomat määritteet (Pohjantie 7:ssä » § 568).