Sanajärjestys on kieliopillisesti vapaa silloin, kun sitä eivät rajoita rakenteelliset seikat kuten lauseenjäsentehtävä, sanaluokka tai lausekkeen tyyppi (ts. sen edussanan sanaluokka). Kieliopillisesti kiinteässä järjestyksessä sanan tai lausekkeen paikan vaihtaminen johtaa joko kielenvastaiseen tai referentiaaliselta merkitykseltään muuttuneeseen ilmaukseen. Järjestys on yleensä varsin kiinteä nominien ja adverbien muodostamien lausekkeiden sisällä (» § 1394 – 1395). Eräissä yhteyksissä lausekkeen osat voivat kuitenkin sijaita lauseessa toisistaan erillään (» § 1396 – 1404).
Järjestys on kieliopillisesti vapaa mutta muuten kiinteä silloin, kun tietyn järjestyksen valinta kertoo lauseen informaatiorakenteesta ja tehtävästä diskurssissa. Tältäkin kannalta varsin vapaata on tosin esim. eräiden adverbiaalimääritteiden ja partikkelien sijainti (» § 1379, 1392 – 1393). Omat rajoituksensa lauseen sanajärjestykseen tuo se, että pitkät ja rakenteeltaan kompleksiset ilmaukset kuten lauseet, lauseen sisältävät NP:t ja eräät infiniittiset rakenteet sijoittuvat lauseen reunoille niin että lauseen keskeinen osa pysyy yhtenäisenä (» § 1389, 1403). Tällainen ilmaus voi sijoittua loppuun (a) ja alkuunkin (b), mutta marginaalisemmin muiden, rakenteeltaan kevyempien ilmausten väliin (c).
Edellinen pykälä