Teettojohdokset eli kuratiiviset verbijohdokset ovat verbikantaisten muuttamisjohdosten alaryhmä. Teettojohdoksina esiintyy ttA-, UttA- ja tUttA-johtimisia verbejä. Teettojohdoksen kantaverbi on tyypillisesti transitiivinen ja ilmaisee muutoksen aiheuttamista (intransitiivikantaisista tapauksista » § 315).
Teettojohdos kuvaa askelta pitempää aiheutusketjua kuin tavanomainen kausatiivijohdos. Teettojohdoksen subjektitarkoitteena on tyypillisesti ihminen, joka toimii johdoksen kuvaamassa tilanteessa teettäjänä: kantaverbin tarkoittaman teon aktiivisena alkuunpanijana tai aiheuttajana, mutta ei sen varsinaisena suorittajana. Esimerkiksi lauseessa Äiti maalauttaa talon maalaamisen teettäjänä on äiti, mutta talon kuitenkin maalaa joku muu. Teettojohdosten yksi keskeinen esiintymäyhteys ovat ammatilliset toiminnot, joita harva itse suorittaa, esim. leikkauttaa tukkansa, tutkituttaa veren sokeri. Teettäjäksi voidaan esittää myös eloton tai abstrakti asia, esim. Vaarallinen keli teetti poliisilla töitä koko päivän (L); Mitkä syyt kaadattavat Helsingissä metsää? (L).
Subjektina edustuvan teettäjän ohella teettojohdoksen kuvaamassa tilanteessa on mukana kantaverbin toiminnan varsinainen suorittaja, joka myös on yleensä ihminen, joskus eläinkin. Sen ilmaisimena on adessiivimuotoinen agenttiadverbiaali (a) (» § 995), joka ei ole lauseessa pakollinen ja useimmiten puuttuukin (b).
Joskus adessiivilausekkeen sijaan esiintyy sellainen paikanilmaus, joka tulkitaan ihmistoimijan tai ‑toimijoita käsittäväksi:
Teettojohdoksia voi johtaa transitiiviverbeistä varsin yleisesti; kaikki eivät ole sanakirjassa hakusanoina. Teettojohdoksen muodostuksen ehtona on, että kantaverbin ilmaisema teko on mahdollista ja mielekästä teettää toisella; esim. subjektitarkoitteeltaan epäagentiivisista verbeistä teettojohdos ei ole mahdollinen (?menetyttää < menettää, ?voitattaa < voittaa). Teettojohdoksen kantaverbinä ei myöskään juuri esiinny leksikaalistumattomia muuntelujohdoksia, esim. ?sitaisuttaa (< sitaista), ?kääntelyttää (< käännellä), ?ammuskeluttaa, ?päristelyttää (mahdollisia ovat sen sijaan kävelyttää, otteluttaa, joiden kantaverbit kävellä ja otella ovat merkitykseltään leksikaalistuneita).
Kannan transitiivisuusvaatimus estää teettojohdosten muodostuksen merkitykseltään refleksiivisistä verbijohdoksista (*pesey(dy)ttää, *riisuuduttaa), vaikka vastaavansisältöinen transitiivinen ilmaus pesettää ~ riisuttaa itsensä on mahdollinen. Myöskään näitä periaatteessa vastaavia teettojohdoskantaisia (Ut)U-johdoksia ei esiinny: *pesett(äyt)yä, *riisutt(aut)ua, *ammutt(aut)ua.
Huom. Teettämistä tai alkuunpanemista ilmaistaan joskus myös antaa-verbin ja A-infinitiivin tai esim. verbin panna ja MA-infinitiivin sisältävällä rakenteella (» § 479): Franco antoi louhia [’louhitutti’] vuoren sisään – – mahtavan kirkon (L); Martti – – selitti mitä sen miniä oli talolle teettänyt ennen kuin pani pojan rakentamaan niille oman talon – – (k).
Edellinen pykälä