Päätteistön -ksissA(An) : -ksiin(sA) (: -ksistA(An)) sisältävät adverbit ilmaisevat tilaa, johon kantaverbin kuvaama tapahtuma on johtanut tai jossa se on meneillään (a). Vastaava illatiivimuoto kuvaa yleensä tahatonta joutumista tällaiseen tilaan (b). Kantana on vartaloltaan kaksi- tai kolmitavuinen, yleensä U-vartaloinen tilanmuutos- tai tilaverbi (eksy-ksissä, hermostu-ksissaan). Elatiivivariantti on marginaalinen ja mahdollinen lähinnä konkreettisen tilan ilmauksena, esim. nousi upoksista ~ sukelluksista.
Kiteytynyt päätteistö sisältää nominaalistavan johdinaineksen ‑ks- (: ‑s) sekä i:n ja sisäpaikallissijan tunnuksen, joskus myös possessiivisuffiksin. Adverbityyppi ei ole produktiivinen. Samanhahmoinen, mutta nominikantainen on ominaisuudennimiin pohjautuva kiteytynyt adverbityyppi ilkeyksissä(än) (: ilkeys), hulluuksissaan.
Kaksitavuiseen kantaverbiin perustuvia ksissA(An) : ksiin(sA) ‑adverbeja on kolmisenkymmentä sanakirjalekseemiä (c). Kantaverbit ovat jokseenkin järjestään intransitiivisia (poikkeuksena väijyä).
Näistä adverbeista valtaosa ei ole minkään ‑s : ‑kse- ‑johtimisen substantiivin muotoja (*hukus, *kuohus jne.). Joitakin tällaisia s-loppuisia sanoja esiintyy kuitenkin yhdyssanan määriteosana, esim. juovus- ~ suutuspäissään, uposkasvi.
Kantaverbiltään kolmitavuisia ksissA : ksiin-adverbeja (d) on enemmän kuin kaksitavukantaisia (c). Possessiivisuffiksillisuus on näissä yleisempää kuin kaksitavukantaisissa ja olosijaisissa yleisempää kuin tulosijaisissa.
Useimpia näistä vastaa aktuaalinen verbikantainen Us- (tai Os-) johdos. Osassa tapauksia Us-substantiivi ilmaisee tilaa eikä tekoa (» § 234), esim. hätäännys ’hätääntyneisyys, hätääntymisestä seuraava tila’ (< hätääntyä), hermostus (< hermostua) (vrt. teonnimet kuten litistys ’litistäminen’ tai sukellus).